Asunnotton Iines kuittaa!

En eilen saanut aikaiseksi tulla tänne blogin ääreen. Koko päivän oli jotenkin todella levoton ja väsynyt olo, lisäksi oli vielä sata asiaa hoidettavana pakkaukseen liittyen. Meillä siis oli eilen asuntokaupat ja myimme siis virallisesti tämän Käpylän kämpän. Olen ollut jotenkin tosi psyykkeessä koko hommasta, ahdistaa jollain tapaa ajatella että asutaan tällä hetkellä jonkun toisen asunnossa! Samalla en haluaisi jotenkin muuttaa tästä pois ja vähän stressaa että päästäänkö uuteen asuntoon ennenkö tästä tulee lähtö. Mutta eiköhän se sitten helpota kun pääsee uuteen kotiin! Kai se on aina vaan se haikeus kun joutuu jättämään jonkun kodin taakseen. 
Muutenkin mietityttää, että katosiko meidän kämppärahat tuhkana tuuleen kun ei vieläkään saatu omiamme kaupasta tilille, piti nimittäin eilen tehdä pari maksua, mutta olikin sitten mahdotonta. Soittoa pankkiin, mutta tietysti ”poikkeuksellinen ruuhka” (perus), eikä viesteihin vastailla. Ehkä meitä on Danske Bankin kaupoilla huijattu ja meidän asunto ryövättiin, jäljelle jäi vaan kasa lainaa 😀
Käykää muuten katsomassa Snapistä (wp_aaltonen) hauska ”tarina” meidän kaupoilta ;D Olin eilen siellä superaktiivinen, vaikken tänne asti päässytkään.

Kävin pitkästä aikaa lounaalla tuossa Käpylän Cafe Soseessa. On kyllä aina tosi hyvä. Kohta ei ole enää sekään nurkilla, mööh 🙁 Ja edelleen muuten se Soseen brunssikin kokeilematta!! Tähän on tultava muutos ennen muuttoa.

Eilen oli historiallinen päivä sen suhteen, että ensin kävin ilman vauvaa lounaalla ja sitten vielä kaupassa ja postissa! En ole viikkokausiin ollut yhtä paljon pojasta erossa. Eilen oli senkin vuoksi historiallinen päivä, että poika kääntyi kyljeltään vatsalleen! Ekan kerran kun se onnistui niin johan oltiinkin sitten jatkuvasti kääntymässä. Voi toista! Olenkin jo tässä miettinyt, että milloin se tapahtuu kun kyljellään on jo ikuisuuden heilunut 😀

Sää oli yhtä harmaa eilen kun mun kaulaliina. Aamulla olin aivan varma, että tukahdun kuumuuteen (varsinkin näissä hormonihuuruissa kun on KOKO AJAN KUUMA) tossa villahuivissa, mutta ei kuulkaa mitään huolta siitä! Vähän jopa vilutti. Eli eipä harmita päästä lämpöön hetkeksi..

Ja guacamolea tuli myös eilen tehtyä perjantai-illan naboksi! Jos joku on vailla ohjetta, niin olen tehnyt sen joskus tänne!
Pakko kertoa tähän loppuun, että en IKINÄ pelaa mitään rahapelejä. Musta on jotenkin aivan sairasta kuinka koukussa ihmiset saattavat olla niihin, eri asia nyt tietty joku ihan satunnainen lottoaminen tai muu, mutta semmoinen jatkuva pelaaminen. Tiedättekö kun jollekulle pelaaminen saattaa olla kuin huumetta, heti kun saa rahaa tilille niin pelataan kaikki pois eikä välttis edes voiteta mitään. No mutta. Saatan siis muutaman kerran vuodessa lotota ja nähtyäni eilen mun kaverin facestatuksen, muistin Euro Jackpotin jättipotin ja tajusin että mullahan on Veikkaustilillä rahaa 😀 En enää saanut tehtyä Euro Jackpotia, mutta pari riviä lottoa kuitenkin. Ja aloin pelaamaan jotain Loton pika-arvontaa siellä! Eka pari kierrosta (joista voitin 1e, panos siis 50snt) ja sitten oli pakko laittaa ne voitotkin poikimaan, eli euro. Enpä kyllä enää voittanut mitään, mutta olisi varmaan jäänyt pelimoodi päälle jos olisi ollut enemmän rahaa tuolla tilillä. Vaarallista touhua siis. Onneksi ei ollut kyse omalla kohdalla kun eurosta 😀 😀 😀 Tämä siis tuli mieleen siitä, kun mietin tässä aamulla, että olispa kiva vielä kokeilla jos voittaisin! 
Nyt kyllä pidän itseni erossa rahapeleistä. Saa kuitenkin nähdä mitä lottorivien kanssa käy 😉
Myöhemmin tänään vielä luvassa alekoodia, joten stay tuned!!
 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Pakkailua ja kuulumisia

Huomenta! Tänään oli niin hämärä aamu, että olisi kyllä nukuttanut vielä pitkän aikaa aamukuuden jälkeen, mutta poika olikin sitten toista mieltä eli ylös vaan ja aamuhommiin. Mun täytyykin ehkä vielä toistaiseksi perua ne puheet 4kk hulinoista, koska noin viiden katkonaisesti nukutun yön jälkeen meillä on taas palattu lähes normaaleihin yöuniin. Tai siis poika saattaa herätä yhden-kahden maissa itsekseen hetkeksi pyörimään kehtoonsa, mutta nukahtaa heti uudelleen ja heräillään sitten yleensä ennen neljää hetkeksi ja siitä sitten vielä tunniksi-pariksi unille. Vajaa viikko meillä on 4kk ikään, eihän sitä toisaalta tiedä jossei hulinat vaan tule kaikille yhtä pahoina? Olen huomannut, että päivisin nukutaan nykyään ehkä vähän enemmän, ehkä kaikki ympäristön tarkkailu ottaa pientä niin voimille.
Aarghh, tänään onkin sitten virallisesti vuorossa pakkaus! Oikeasti mä vihaan pakkaamista, mutta vielä enemmän kuitenkin sitten purkamista.. Silloin toisaalta voi suosiolla heittää suurimman osan matkalaukun sisällöstä suoraan pyykkikoriin, joten pääsee sinänsä helpommalla. Eikä se pakkaaminenkaan olisi niin ärsyttävää, mutta mun pakkailut on aina niin monivaiheinen prosessi. Erikseen kaikki kosmetiikka (aurinkorasva, dödö, voiteet, shampoot…), sitten kaivetaan kengät jostain koloista, pakataan vitamiineja oikea määrä, särkylääkettä mukaan, kaikki elektroniikkavempaimet ja niiden laturit+johdot.. Ja vaatteet tuolta mun vaatekaapista, josta ei löydy kertakaikkiaan mitään!

Osaisipa vaan sen koommin stressaamatta lähteä reissuun, heittäisi laukkuun vaan bikinit, kirjan ja ostaisi kaiken muun paikanpäältä. Nykyään tietty pitää pakata vielä kaikki vauvankin tavarat. Oon koko viikon yrittänyt jotenkin siirtää sitä varsinaista pakkauspäivää, eilen kylläkin sain jo setvittyä kaiken kosmetiikan. (Laskin just noista keittiön pöydän puteleista, että niitä on 17 purkkia :D) Eipä ne roinat nyt itsestäänkään sinne laukkuun livahda, joten tänään pakko ryhtyä hommiin. Mun taktiikka on pakata viimeistään 2-3 pv ennen lähtöä ja tehdä vielä päivää ennen semmoinen karsintakierros kaikesta turhasta. 

Aloitin nyt muuten pitkästä aikaa karoteenitabletitkin! Reippaasti yli vuoteen ei ole tullut vedettyä karoteenitabukuuria ja ihan ehdottomasti kyllä huomaa eron. Esimerkiksi viime syksynä Indonesiassa ja talvella Havaijilla ei väri tuntunut tarttuvan entiseen tahtiin ollenkaan ja ilman tabuja tosissaan mentiin. Usein kun olen aina juuri vetänyt karoteenikuurin ennen reissua ja reissun aikana. Eli kylläpä ne vaan tehoaa kun aloittaa viimeistään 1-2 ennen reissua ja jatkaa kuurin loppuun. Nyt siis meneillään kuuri noista hyväksi havaituista Bioteekin Aurinkokapseleista. Paketti on näköjään uudistunut, mutta samaa tavaraa. Noissa on hinta-laatusuhde kohdillaan. Löytyy esimerkiksi Hyvinvoinnilta täältä.
Matkalukemistakin täytyy kaivella kaapeista. Harmittaa ettei nyt oikein ehdi enää ostamaan jotain kivaa pokkaria matkalukemiseksi, mutta löytyypä täältä omistakin nurkista muutama lukematon kirja, esim tuo Nesbo:n Lepakkomies, jonka ostin muistaakseni jo sinne Havaijille. En vaan tajua mikä noissa Nesbon kirjoissa on semmoista, etten vaan saa niitä luettua 😀 Ehkä nyt pakko antaa taas vaihteeksi mahdollisuus. Toisaalta ehkä vielä kentälläkin ehtii kirjaostoksille! Tiedättekö sen tunteen kun löytää parikin oikeasti kiinnostavaa pokkkaria, eikä vaan malta odottaa että pääsee lukemaan? Ei ole pitkään aikaan tullut semmoista tunnetta! Tai viimeksi jostain Keplerin kirjasta.

Tällä viikolla on ollut jostain syystä jotenkin tosi alakuloinen fiilis. Aamulla on ihan hyvä meno, mutta sitten on niin paljon hommia mitä tulee tohinalla tehtyä, että iltapäivästä onkin aivan poikki. Ehkäpä se aurinkoenergia ensi viikolla viimeistään pelastaa tilannetta! Tässä on kyllä ollut sen verran kaikenlaista hommaa esimerkiksi näiden asuntokuvioiden sun muiden kanssa, että pieni loma kyllä voi tehdä ihmeitä.. Huhheijaa! Vauvan ja kodinhoito, sekä kaikkien tuommoisten muiden juttujen hoitaminen on kyllä ihan kokopäivähommaa. Sitten vielä päälle nämä blogijutut päivittäin ja pakko ehtiä vähän liikkumaankin. Eipä ihme että kiirettä pukkaa! Onneksi pääsee lomalle Kit Kat-kuurille 😉
 
Aurinkoista päivää! 
Ps. Aloinpa tässä myös tuumailemaan, että mitäköhän ne kaikki postaustoiveet joita olette esittäneet. Olen osan jo unohtanutkin tässä tohinassa 😀 Eli jos jotain toivepostausta ei vaan kuulu, niin saa muistuttaa!
Sisältää kaupallisen linkin.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.

Mikä minua motivoi?

Olette varmaan nähneet telkkarissa pyöriviä mainoksia Elloksen #StrongBecause -kamppikseen liittyen. Tuon kampanjan ideahan on tuoda esille, että Elloksen mielestä vahvuutta on muiden inspiroiminen, oli sen aiheena nyt sitten mikä tahansa. Maailma on nimittäin pullollaan vahvoja naisia. Me kaikki saamme vahvuutemme eri lähteistä, mutta se juuri tekeekin meistä niin erilaisia! Aloin tämän kampanjan myötä itsekin tuumailemaan, että mikä motivoi minua ja tekee vahvaksi jokaisena päivänä?
Moni varmasti arvaakin, että suurin motivaattorini on tietysti oma
kaunis ja niin rakas poikani. Jokaisena päivänä kun on vain pakko
jaksaa nousta ylös pirteänä (joskus voisi tosin olla pirteämpikin) ja
tehdä viikon jokaisesta päivästä omalle pienelle pojalle onnellinen ja
ikimuistoinen päivä. Ei ole tekosyitä nimittäin! Olet vastuussa pienestä
ihmisestä, joka ei pärjää ilman sinua. Mikä itseäni eniten motivoi, on
nähdä pienen iloinen hymy heti aamusta ja kuulla iloinen kikatus. Kyllä
silloin tuntee, että tämä on täysin sen kaiken arvoista. Se on nimittäin
jotain mikä piristää pahimmankin päivän aivan nanosekunneissa! Tai kun
heräät yöllä ennen vauvaa ja salaa toivot tämän jo heräävän, että voisit
ottaa kääryleen viereesi nukkumaan. Aina tietää aamulla herätessä, että on edessä uusi ja kiva päivä.

Ennen olisin ehkä maininnut inspiraatiota tuoviksi asioiksi tietynlaiset
elämän tavoitteet, kuten nyt vaikka tietty koulutustaso, hyvä ja
mielekäs työpaikka, tulevaisuuden ulkomaan matkat, tuleva palkkapäivä
tai joku kiva pitkään harkittu ostos itselleen. Ja kuinka eri tavalla
sitä nykyään ajatteleekaan! Lapsen kanssa kun ajatusmaailma pakostikin
mullistuu aivan päälaelleen. Vanhat ”elämän tärkeimmät jutut” tuntuvat
aivan merkityksettömiltä. Tietysti lainkaan väheksymättä sitä mitä kukin
pitää motivoivana, enkä tarkoita että elämä ilman lasta olisi ollut mitenkään
turhaa tai merkityksetöntä. Nyt vaan pakostikin ajattelee asioista eri
tavoin ja ajatusmaailma on tahtomattaankin muuttunut. Itseäni muuten ihan
ehdottomasti myös inspiroi monet muut arjen pienen jutut, kuten tuleva muuttomme! 🙂

Kiteytettynä minua siis motivoi saada tehdä päivittäin jotain semmoista, joka tekee minut iloiseksi. Oli se sitten vauvan kanssa puuhastelu, loistava kuntosalitreeni, blogipostausten tekeminen, kävelylenkki auringossa.. Vaikka läheskään kaikki päivät eivät sieltä helpoimmasta päästä olekaan, saa olla äärimmäisen onnekas päästessään päivittäin tekemään asioita, jotka tekevät onnellisiksi ja jotka inspiroivat!

Mikä teitä motivoi arjessa ja elämässä? 
Lisää tuosta #StrongBecause – kamppiksesta voi lukea Elloksen sivuilta.
Postaus sisältää kaupallisen linkin.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Vauva ja hauvat, kuinka teimme tuttavuutta?

Tähän saakka olen saanut niin valtavasti kommentteja kysellen koirien sopeutumista vauvaan, kuinka homma on mennyt ja kuinka hoidimme tuon tutustuttamisen. Olen aina näihin vastaillut erikseen kommenttiboksin puolella. Nyt aiheesta toivottiinkin ihan postausta ja ehkä tosiaan hyvä niin, kun aihe vaikuttaa kiinnostavan kovasti. Tuleepa nyt käytyä läpi täällä ihan yleisesti 🙂
Itse en oikeastaan edes kamalasti jännittänyt sitä miten koirat suhtautuvat uuteen tulokkaaseen. Molemmat koiramme ovat luonteiltaan kovin erilaisia ja koska tunnemme molempien luonteet kovin hyvin, emme edes ajatelleet että kumpikaan voisi suhtautua millään tapaa vihamielisesti vauvaan. Tietystikään koskaan ei voi olla varma, varsinkaan kun kumpikaan koirista ei ollut aikaisemmin ollut pikkulasten saati sitten vauvan kanssa tekemisissä. Terveellä järjellä kuitenkin pääsee pitkälle, enkä esimerkiksi itse alkuun jättänyt koiria vauvan kanssa kahdestaan edes hetkeksi.
Tuo tutustuttaminen uuteen tulokkaaseen hoitui siis heti sairaalasta kotiuduttua. Molemmat koirista saivat varovasti omaan tahtiinsa nuuhkia pikkuista aina hetken, emme pakottaneet näitä koiran lähelle vaan kaikki sujui aikalailla hauvojen oman mukavuusrajan puitteissa. Olivatpa kyllä melkoisen ihmeissään pienestä nyytistä! Bixu on koiristamme ehdottomasti enemmän hoivaajatyyppiä ja aivan mahdoton nuolemaan kaikkia ja kaikkea. Olimmekin varmoja, että B yrittäisi ottaa pojan omaksi suolakivekseen, mutta todellinen yllätys olikin kun Maui osoitti suurempaa kiinnostusta vauvaan! Halusi olla jatkuvasti vieressä vartoimassa ja kurkkimassa mitä vauvalle kuuluu. Selvästi siis todella ylpeä isosisko 😉

Kivasti tuo Karhu Bixun kourassa 😀

Yritimme vauvan tulon jälkeen pitää kotona kaikki mahdollisimman ennallaan. Pahin tietysti olisi, jos heti samaan syssyyn vauvan kotiuttamisen kanssa alkaisi kieltää asioita koirilta tai keksiä rajoituksia, silloinhan ne automaattisesti hoksaavat, että kaikki uusi ja tyhmät säännöt johtuvat tuosta pienestä tulokkaasta. Parempi siis hoitaa muutokset koirien kanssa (esimerkiksi nyt sitten vaikka nukkumisjärjestelyt) joko hyvissäajoin ennen vauvaa tai sitten myöhemmin. Onhan vauva talossa jo itsessään koirille suuri mullistus!

Erittäin tärkeä juttu on muistaa edelleen paijata ja huomioida hauvoja, etteivät koe jäävänsä unohduksiin. Pakko myöntää, että ensimmäisinä viikkoina olin niin kertakaikkisen kiinni vauvassa, etten oikeastaan kovinkaan ehtinyt osoittaa hauvoille huomiota :/ Onneksi Tommi hoiti meillä tuon puolen ja nyt riittää jo energia muuhunkin kun poikaan.

Vaikka kaikki menikin tosi kivasti, huomaa silti välillä että esimerkiksi Bixu on edellään hieman ihmeissään vauvasta. Selvästi vauva kiinnostaa, koska monesti B hakeutuu lattialle kehdon viereen, eikä muutenkaan aristele tulla sängylle lähelle vauvaa. Siltikään se ei varmasti vielä oikein tiedä kuka tai mikä tuo pikkuinen oikein on ja miten sen kanssa oikein pitäisi olla. Bixu on toisaalta jo vanha ja tunnetusti kestää hieman aikaa ennenkö tämä hyväksyy uusia jäseniä laumaansa, Mauinkin kanssa siihen taisi mennä lähes vuosi.

Kumpikaan koirista ei kuitenkaan missään välissä ole osoittanut minkäänlaista aggressiivisuutta tai vihamielisyyttä vauvaa kohtaan, koska semmoista ei suvaittaisi. Tietysti edelleen ollaan tosi varovaisia, mutta lähinnä semmoista tervettä järjeä tarvitaan tämänkin asian suhteen 🙂 Jokainen varmasti tuntee oman koiransa ja osaa arvioida mahdolliset varotoimet esimerkiksi nyt sitten koiran villiystason mukaan.

Koirien ulkoilutus sen puoleen on ehkä hankalampi juttu! Tai oikeastaan jos yhdistää seuraavat asiat: hissitön kerrostalo ja ylin kerros, 2 vauhdikasta koiraa ja vauva. Nyt Maui on ollut jonkun aikaa pennutus- ja näyttelyjuttujen tiimoilta muualla, jolloin yhden koiran kanssa on helppo tehdä vaunulenkkejä, mutta kahden kanssa ovat vauhdikkaat lenkit kyllä aika haastavia. Ellei nyt sitten sinnikkäästi opettele. 
Meidän ulkoilut on aikalailla sitä, että napataan toiseen käteen koiran hihna ja toiseen vauva kantokassissa. Näiden vermeiden kanssa sitten kipitellään varastoon lastaamaan vaunuja. Toinen vaihtoehto on tietty sitten lyhyempi kävelylenkki koirien kanssa kotinurkilla vauvan nukkuessa, itkuhälytin taskussa. Onneksi meilläkin pian helpottuvat nämä kuviot oman pihan myötä ja kuinka luksusta päästä suoraan kotoa ulos vaunujen kanssa! Olen jo ihan tottunut näihin säätöihin uloslähdön suhteen, mutta onhan se välillä aikamoista touhua 😀 Pakkohan nämä asiat on kuitenkin saada järjestymään, eihän sitä muuten ikinä liikkuisi täältä kotoa mihinkään. Koirien aamulenkitys tosin on miehen homma, joka helpottaa omia aamujani hurjasti.
Tuliko mieleen jotain kysymyksiä? Vastailen mielelläni lisää kommenttiboksin puolella 🙂

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 6 kommenttia.

Loma lähenee!

Loppuviikosta suunnataan pariksi viikoksi Portugaliin. Reissu itseasiassa osui juuri oikeaan saumaan kun kelit ovat täällä kotosalla alkaneet viime viikon aikana selvästi viiletä. Ihan lähipäivinä täytyykin siis käydä kaivelemassa matkalaukkua varastosta ja aloittaa pakkailu! Kyseessähän on heinäkuun Biarritzin reissun jälkeen siis toinen reissu ulkomille vauvan kanssa. Ensimmäisestä matkasta ja yleisesti vauvan kanssa matkustamisesta, pakkailusta yms kirjoittelin tässä postauksessa
Erona ensimmäiseen reissuun on tietysti matkan keston lisäksi se, että suoran lennon sijaan lennämme tällä kertaa yhdellä valilaskulla, vuokraamme reissussa auton jolla liikumme ympäriinsä, eikä tuo kohdekaan nyt kyllä totisesti ole mikään varsinainen ruuhkainen turistikohde 😀 Onhan poika tietysti tässä parin kuukauden aikana ehtinyt hurjasti myös kasvaa ja alkanut huomioida ympäristöään, joten reissu menee varmasti pojankin osalta enemmän kaikkea tarkkaillen. Vaikkei nyt tietysti tule itse vielä tuosta reissusta mitään muistamaankaan.

Kohteena on siis samainen Balealin kylä, jossa lomailimme toukokuussa 2014 ystäväporukan kanssa. Rannat ovat Portugalissa kyllä ehdottoman kauniita! Itse odotan lomalta lähinnä aurinkoa, hyvää ruokaa ja lenkkejä. Sekä nyt tietysti ihan yleisesti myös kiireetöntä chillailua.

Joku nyt varmasti ihmettelee, että miksi joku suuntaa syyskuun lopulla pieneen kylään Portugalissa, jossa ei ole oikeastaan juurikaan mitään.. No syy siihen on tietysti surffi 😀 Ei tosin itselläni, mutta luppoaikaa tulee varmasti parin viikon aikana riittämään ja nimenomaan sitä lomailua sanan varsinaisessa merkityksessä. Toivottavasti säätkin suosivat meitä! Nuo pitkät ja autiot Portugalin rannat ovat kyllä aivan ehdottomia lenkkeilylle. Viimeksi lenkkeilin niin ahkerasti rantahiekalla, että sain pohkeisiin aivan ultimaalisen jumituksen päiväkausiksi, haha.

Näkymää makkarin ikkunasta viime reissullani. Meren kohinaan oli kyllä ihana iltaisin  nukahtaa.

Viimeksi vedin tuolla Kitkat-överit ja varsinkin niitä chunkyjä meni kyllä kohtuullisesti. Pitäisiköhän tehdä taas sama uudelleen 😀

Nyt onkin hauska tilanne kun on jo tätäkin seuraava reissu varattuna, talvella suuntaamme siis tosiaan sinne Seychelleille. Tässä välissä himottaisi kyllä kovasti joku aivan viikonolopun minireissu Köpikseen, Islantiin yms, minne ikinä nyt saisi lennettyä mielellään suoraan ja lyhyen aikaa. Saa tosin nähdä vähän meidän aikatauluja muuton ja remontin suhteen, että ehtiikö tässä nyt ylinpäänsä minnekään 🙂

Ihana tunne kun kerrankin meillä ei ole tälle viikolle läheskään niin paljoa ohjelmaa kun viime viikolle. Pääoperaatio taitaakin siis olla tuo pakkaus 😉

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.