Olen monesti kirjoittanut täällä unelmistani ja siitä kuinka niitä tulisi aina pyrkiä tavoittelemaan. Toki jotkut asiat voivat olla lottovoiton tavoin melko utopistisia tai muuten vaan vaatia toteutuakseen melkoista rohkeutta, mutta loppupeleissä melko harva asia on oikeasti mahdotonta toteuttaa ja saavuttaa, jos vain tekee tarpeeksi töitä niiden eteen. Tai edes jotain pieniä juttuja, jotta saattavat askeleen lähemmäs omaa unelmaa.
Eräs oma unelmani on viime kuukausina alkanut taas vaihteeksi nousta pinnalle. Nimittäin ulkomaille muutto tai edes muutaman kuukauden maailmanympärysmatka. Olen yleisesti melko suunnitelmallinen ihminen, mutta olen alkanut jopa asennoitua tilanteeseen, jossa lähtisi muutamaksi kuukaudeksi jonnekin ja antaisi fiiliksen kuljettaa eteenpäin eri paikkoihin. Asia, joka itseäni ahdistaa on juuri paikalleen juurtuminen. Semmoinen paikallaan junnaava arki, jolloin eteenpäin ajava elementti on joku tulevaisuudessa häämöttävä lomamatka. Arki on useimmilla tietysti semmoista tasapaksua, varsinkin perhearki tuo elämään tietynlaiset pakolliset rutiinit. Eihän elämän tietenkään tarvitsisi olla semmoista ja tietysti ratkaiseva juttu on aina ne valinnat, joita itse tekee ja yleisesti kuinka itse suhtautuu omaan elämäänsä.
Aloin kirjoittamaan tätä postausta eilen aamulla. Sen jälkeen suuntasin Joutsenmerkin sijoitusaamuun kuulemaan uusista vastuullisista sijoitusrahastoista ja mielenkiintoisia juttuja sijoittamisesta noin yleisesti. Vaikka olenkin itse säästänyt ja sijoittanut säännöllisesti vuosia, sekä myös työskennellyt näiden juttujen parissa, on pieni muistuttelu aina itselleenkin tärkeää. Miksi säästää, varsinkin juuri pitkässä juoksussa? Vaikka suositus onkin säästää sekä sitä varsinaista puskuria yllättäviä juttuja varten ja sitten taas pidemmällä aikavälillä, on itselläni ymmärrettävästi pääfokus juurikin tuossa pidemmän aikavälin säästämisessä rahastoihin. Alunperin piti raapustaa ihan vain niistä unelmista, mutta eilisen jälkeen nousivat pinnalle enemmän ajatukset juurikin niihin unelmiin säästämisen kannalta.
Olen aikaisemmin herätellyt teitä miettimään omia kulutustottumuksianne, miettimään mihin se raha oikeasti kuluu. Aina täytyy kuitenkin löytyä pieni budjetti myös niille elämän iloille ja hemmottelulle. Vaikka itse paasaankin säännöllisin väliajoin säästämisestä, en juurikaan säästä tilille. Sanoisinko, että käyttötileillä on yleensä vaihdellen aivan maksimissaan 500-2000e ”ylimääräistä” rahaa, loput ovat sijoitettuna eri kohteisiin ja niistä en kyllä hevillä rahaa nosta. Ainoan kerran kun olen joutunut nostamaan sijoituksiani oli äitiyslomalla kun nostin 500e reissurahaa Ranskaan.
Kaikkea en suinkaan sysää rahastoihin vaan totuus on, että pääasiassa nuo likvidit säästöt kuluvat matkustamiseen. Se on suuri intohimoni ja juuri se juttu, johon oikeasti haluan laittaa rahaa. Havaijin ja Kalifronian reissua varten haalin kasaan useita tonneja tilille, yksinkertaisesti kovalla työllä, miettimällä valintojani ja juuri niitä menoja. Eilen juuri mietinkin, että jösses mitä summia sitä saisikaan säästettyä, jossei reissaisi! Mutta se ei taas ole sitä elämää, jota haluaisin elää. Jonkun toisen mielestä voi olla turha ajatus laittaa rahaa matkailuun, joka ei ole samalla tavoin konkreettinen asia, kuten nyt vaikka auto, kesämökki tai mikä tahansa muu ostettava hankinta. Jos nopeasti lasken, kuluu minulla vuodessa matkusteluun kokonaisuudessaan karkean arvion mukaan varmasti lähes 10 000 euroa. Jösses! Enpä ole aikaisemmin edes ajatellut summaa vaan elänyt sen mukaan, että niistä asioista, joita haluan tehdä, en pihistele. Toisaalta, kuinka paljon matkustaminen sitten antaakaan. Sitä ei nimittäin rahalla mitata. Ja vaikka onkin suuret summat kyseessä, ei kyllä harmita ainutkaan euro, joka on matkailuun kulunut.
Ja nyt myös paljastan: En itse säästä aktiivisesti eläkerahastoon. Ajatus eläkesäästämisestä suoraan sanoen ahdistaa. Siksi olenkin kiertänyt ajatuksen ja valinnut sijoituskohteeni niin (suuri osakepaino), että ne soveltuvat hyvin myös todella pitkän aikavälin sijoittamiseen. Näin olen pääni sisällä saanut kierrettyä tuon ajatuksen eläkesäästämisestä. Oma suunnitelmani eläkesäästämisen suhteen on ostaa seuraavan 10 vuoden sisällä 1-2 sijoitusasuntoa, jotka toivon mukaan olisivat eläkeiässä velattomia. Näin voin myydä asunnon ja elellä noilla varoilla tai vaihtoehtoisesti jatkaa vuokraustoimintaa ja saada sitäkautta lisätuloa eläkkeellä. Omaan mieleeni tämä on ehdottomasti houkuttelevampi vaihtoehto kun virallinen eläkerahasto.
Jos palaan takaisin alkuperäiseen aiheeseen, on oma tavoitteeni säästämisen suhteen juurikin tavoitella niitä unelmia. Pyrkiä tilanteeseen, jossa voisin vain tehdä päätöksen lähteä maailmanympärysmatkalle, koska olen säästänyt siihen rahaa. Pidempi reissu on juttu, joka on viime aikoina yhä enemmän pyörinyt mielessäni. Tiedättekö, lähteä esimerkiksi pariksi kuukaudeksi jonnekin, välttämättä suunnittelematta niin tarkkaan mikä seuraava kohde on? Tämä ei välttämättä ole ajankohtainen juttu tänä tai ehkä ensi vuonnakaan, mutta siksi onkin hyvä varautua jo nyt. Toisaalta jarruttavia tekijöitä on.. Vuosien päästä lapsemme oppivelvollisuus, lisäksi meillä on kaksi koiraa. Omistusasunto ei sinänsä ole mielestäni mikään este. Helpompihan se on vaihtoehtona, kuin vuokra-asunto, jonka suhteen on kaksi vaihtoehtoa: Maksat täyttä vuokraa tai muutat pois ja raahaat omaisuutesi varastoon. Omistusasuntoon voi ottaa helposti alivuokralaisen tai sitten vain maksaa asuntolainasta pelkkiä korkoja. Suurin unelmani olisi järjestää asiat ja elämäni semmoiseen tilanteeseen, että voisin työskennellä toiselta puolelta maapalloa tai mistä tahansa. Elää elämää lämpimässä, edes kerran. Rakas perheeni tietysti mukana. Tai vaihtoehtoisesti järjestää tilanne taloudellisesti säästämällä siihen, että voisi viettää jopa puoli vuotta kertakaikkiaan tehden ei mitään. Tai ei ainakaan mitään, mitä ei oikeasti halua, vaan olla vaan ja toteuttaa itseään mielekkäällä tavalla, nauttia elämästä täysillä ja keskittyä itseensä, sekä rakkaimpiinsa. Tärkein juttu on mielestäni se, että ylinpäänsä on haaveita, niitä mitä kohden tavoitella. Asioita, jotka toimivat arjen motivaattoreina.
Sain nimittäin eilen itse hurjaa lisäinspistä säästämiseen ja kevään missio olisi testailla myös uudenlaisia sijoituskohteita, sekä myös nostaa kuukausittain säästettävää summaa 🙂 Eilisen sijoitusaamun jälkeen aloin myös enemmän miettiä sijoittamisen vastuullisuutta. Sitä, että haluan sijoituksillani tehdä tietynlaisen valinnan ja vaikuttaa. Pyrkiä jatkossa siis valitsemaan sijoituskohteeni vastuullisemmin, koska asiat, joita en halua tukea, ovat esimerkiksi aseteollisuus, tupakkateollisuus tai muut arveluttavat tahot. Kävinkin heti katsomassa omia rahastojani ja oman pankkini sivuilla oli merkintä, että vastuullisuus ja ESG-periaatteet ovat otettu huomioon kaikissa rahastoissa. Hieno homma!
Ja hei, vaikka nämä kuvat kivistä ja kristalleistani eivät sinänsä liity aiheeseen mitenkään, liittyy tämä sitriini kyllä! Sitriinin sanotaan nimittäin olevan erityisesti varallisuuden ja uramenestyksen kannalta onnea tuova kivi. Jos toivot menestystä bisnekseesi, urallesi, motivaatiota työelämään tai muuten vaan taloudellista onnea, on sitriini ehdottomasti oikea kivi työpöydälle 😉 Sen nimittäin sanotan lisäävän luovuutta, tuottavuutta ja auttavan saavuttamaan unelmia, sekä muuttavan negatiivisia ajatuksia positiivisiksi. Sitriini ei ainoastaan auta tuomaan taloudellista onnea ja vaurautta, vaan myös säilyttämään sitä. Myös taiteilijoille ja luovaa työtä tekeville suositellaan sitriiniä luovuutta lisäämään, ei siis ainoastaan puhtaassa bisesmielessä, vaikka kivea kutsutaankin nimellä the merchant’s stone. Oli niin tai näin, ainakin on kaunista katseltavaa läppärillä näpyttelyn ohessa, hehe.
Mietinkin varovaisesti tiedustella, että kiinnostaisiko teitä postaus kristalleistani? Mihin tarkoitukseen mikäkin on ja mihin niiden sanotaan auttavan? 🙂
Ja sitten itse aiheesta: Motivoivatko unelmat teitä säästämään?
Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 22 kommenttia.
Pääasiassa työpäiväni koostuvat sähköpostittelusta, verkkokauppojen valikoiman ja kiinnostavien tuotteiden bongailusta, sekä tottakai myös vaikuttajien kanssa kommunikoinnista ja erilaisten yhteistöiden suunnittelusta. Mietin, mikä voisi olla ajankohtaista, mikä tuote voisi myydä hyvin ja missä kanavassa. Miten yhteistyön voisi toteuttaa ja mikä sen kohdeyleisö olisi. Kuulostaa ehkä varsin simppeliltä, mutta loppupeleissä homma vaatii jatkuvaa ideointia, ajattelutyötä, reagointia ja hurjasti näpyttelyä. Päivisin ei kyllä tarvitse peukaloitaan pyöritellä, joka sopii minulle loistavasti. Aivan huippua jokatapauksessa! Syksyllä vietin päivän I love me-messuilla, jossa kävin moikkaamassa asiakkaitani, joulun alla järkkäsin meille keväälle säännöllisen yritysjoogan, tietysti tapaan myös säännöllisesti asiakkaitani ja yhteistyökumppaneita. Kaikenlaista erilaista hommaa loppupeleissä.
