Muutama ajatus tältä viikolta

Ajattelin tänään kirjoitella hieman kuulumisia, tämä viikko on nimittäin ollut aivan huippu tähän asti ja olen pikkuhiljaa päässyt vauhtiin myös työjuttujen kanssa. Heräsin tänään myös ekaa kertaa aikoihin ilman herätyskelloa jo ennen kuutta, joten rytmit taas korjattu (vaikka kyllä, väsytti :D). Mikä myös ihanaa, olen saanut myös pojan viime aikoina vaivattomammin ylös aamuisin, joka on oikeasti poikkeuksellista.

Meidän pieni on nimittäin yleensä varsin aamu-uninen, joka tosin usein tuntuu pätevän vain arkiaamuihin. Viikonloppuisin on kumma kyllä niin paljon mukavampaa nousta jo ennen kahdeksaa, kun taas viikolla ei tunnu saavan tätä millään ylös, vaikka kunnon yöunet nukkuukin. Parin viime viikon aikana on poika herännyt muutamaan otteeseen itsekseen jo seitsemän jälkeen, joka on oikeasti poikkeuksellista. Tästä tulikin mieleen, etten ole vieläkään ehtinyt julkaista jo ajat sitten lupaamaani taaperon uni-postausta! Täytyy vaikka ensi viikolla palata siihen syvemmin. Kuvituksena meidän viikon takaista pika-visiittiä Porvooseen. Meidän piti koko kesän ajan mennä käymään Porvoossa, mutta jostain kumman syystä homma jäi. Viime viikolla kävimme osteopaatilla, jonne Tommi oli varannut ajan myös minulle ja ehdimme käydä oman hoitoni jälkeen pojan kanssa kävelemässä vanhassa kaupungissa.

Teen tällä hetkellä viikossa kolmen kokonaisen työpäivän verran töitä blogin ulkopuolella, joka tarkoittaa tietysti pientä priorisoimista blogisisällön suhteen, vaikka viikossa kivasti jääkin aikaa myös omille kanaville. Siispä haluan keskittyä erityisesti sisältöön, joka teitä aidosti kiinnostaa, koska en missään nimessä halua unohtaa blogia tai keskittyä vain pelkkään höttö- tai yhteistyösisältöön. Saa siis ehdottaa, mikäli teillä on mielessä postauksia tai aiheita, joita toivoisitte? Lisää käsitöitä, sijoittamista/säästämistä tai ihan vain perusarjen kuulumisia?

Olen lähiaikoina vastannut paljon kysymykseen siitä, miksi aloitin blogin? Eilen tein materiaalia erääseen tulevaan valmennukseen ja ajauduin miettimään asiaa taas syvemmin. Bloginihan täytti tämän vuoden alussa jo hurjat 10 vuotta, mutta voisin silti sanoa, että melko samalla polulla mennään edelleen tämän suhteen. Jos palataan tuohon kysymykseen blogin synnystä, kaipasin itse elämääni kanavaa, johon jakaa ajatuksiani, mielipiteitäni ja ennen kaikkea vuorovaikuttaa. Tottakai maailma on näiden vuosien aikana muuttunut ympärillä ja toki minä myös, mutta voisin silti todeta blogini pysyneen melko samoissa uomissa. Sellaisena kuin olen halunnutkin; Avoimena ja parhaani mukaan aitona.

Vaikka en täällä tietysti kaikkea elämäni sisältöä jaa, haluan silti olla realisti ja käsitellä asioita semmoisina kuin ne ovat. Itse vieroksun sisältöä, johon ei saa minkäänlaista tarttumapintaa tai joka on tietyllä tapaa vieraantunut todellisuudesta, ainakin siis siitä todellisuudesta, joka itselleen on arkipäivää. Siispä olen itse pyrkinyt parhaani mukaan tuomaan blogiin sitä aitoa elämää ja arkea, vaikkei kaikki sisältö nyt ajanpuutteen vuoksi aina aivan reaaliaikaista olekaan. Olen itse jo pitkään ollut sitä mieltä, että eniten kiinnostaa oikea elämä, ajatukset ja ennen kaikkea samaistuttavuus. Jos itseäni ei kiinnosta sisältö, jossa tuodaan ilmi sitä kuinka lavastettua sosiaalinen media ja sen sisältö nykyään on, en usko myöskään seuraajiani kiinnostavan. Itse uskon vahvasti siihen, että teennäisyys vieraannuttaa seuraajat.

Itse en halua olla mukana korostamassa sosiaalisen median teennäisyyttä tai ajatella, että pitäisi olla tiettyyn muottiin sopiva. Miksei vain voisi olla oma itsensä ja tehdä asioita tavalla, joka on itselleen luontevaa? Olen aikaisemminkin kirjoittanut blogissani siitä, etten usko blogien katoavan tai menettävän täysin suosiotaan. Tottakai erinäiset trendit tulevat ja menevät, tietyt sovellukset ja alustat valtaavat markkinaa toisilta, mutta en jaksa uskoa kirjallisen sisällön menettävän asemaansa. Onhan tästä jo nähty merkkejä kun monet perinteiset ilmiöt ovat tehneet paluuta vastakaikuna tälle jatkuvalle kehitykselle, jota erityisesti teknologian parissa on nähty. Itse ainakin olen old school 4 life, myös bloggaamisen suhteen ja jos kävijätilastoja katsoo, ei ilmiö ole laskusuuntainen vaan oikeastaan päinvastoin.

Olipas sekalaisia ajatuksia tänään. Toivottavasti saitte edes jotenkin kiinni ajatuksistani 🙂

 

Oletteko te kiinnittäneet huomiota tähän old school-ilmiöön ja vanhojen juttujen paluuseen?

 

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Perustulolla potkua työllisyyteen?

Kirjoitin lyhyesti ajatuksiani perustulosta viime kevään eduskuntavaalien yhteydessä. Lähinnä näkölkulmasta, kuinka perusturva voisi olla tehokas apu kannustamaan suomalaisia yrittäjyyteen. Kuten varmasti moni muukin, oli oma suhtautuminen perustuloon vuosia takaperin todella jyrkkä ja hämmästynyt. Mitä, rahaa kaikille tekemättä mitään. Miksi? Ja mitä hyötyä siitä muka voisi olla? Noh, tällöin en juurikaan ollut perehtynyt aiheeseen (tai siis ollenkaan) ja vuosien varrella on suhtautumiseni perustuloon ehdottomasti muuttunut. Ja kyllä, nykyään kannatan ehdottomasti perustuloa.

Luin pari viikkoa takaperin Johann Harin kirjan Mielen yhteydet- Masennuksen todelliset syyt– kirjan, josta mainitsin täälläkin. Ja jos täytyy mainita joku kirja, jota suosittelen aivan kaikille, niin ehdottomasti tuo! Kirja käsitteli aiheena mielialahäiriöiden lisäksi myös monialaisesti työelämää, sekä sivuttiin myös perustuloa. Ajatukset olivat todella samankaltaisia sen kanssa, mitä itse olen päässäni pyöritellyt. Kuten, että varmasti monessa tapauksessa työ on vahvasti taustalla monen masennuksessa tai ahdistuneisuudessa. Siispä päätin tehdä aiheesta ihan oman postauksensa, koska työhyvinvointi on tärkeä aihe, joka on aina kiinnostanut minua valtavasti.


Kuinka monelle seuraava kuulostaa tutulta? Tehdään työtä, joka ei haasta, palkitse tai tunnu ehkä edes miltään kantilta ”tärkeältä”. Kiireen ohella on boreout nykyään yleinen ilmiö. Tehdään työtä, joka itsessään tuottaa ahdistusta tai nimenomaan ei tuota elämässä niitä ilon ja onnistuneisuuden tunteita, joita työn pitäisi tuottaa silloin kun teet mielekkäitä asioita, joilla on jokin tarkoitus. Olen itsekin aikanaan tehnyt todella prosessinomaista työtä, jota tehdessä monesti mietin työpäivän aikana, että miksi edes teen tätä samaa päivästä toiseen? Tuntuu, että nykyään on enemmän sääntö, kuin poikkeus, ettei työn ole tarkoituskaan olla kivaa ja inspiroivaa, vaan tasapaksua puurtamista. Sunnuntaina tunnetaan ahdistusta maanantaista ja maanantaina odotetaan jo epätoivoisesti perjantaita. Useimmat meistä viettävät suuren osan elämästään tehden töitä, joten eikö se aika (ja elämä!) pitäisi käyttää asioihin, jotka tuovat enemmän, kuin ottavat? Ei arjen pitäisi olla viikonloppujen ja lomien odottamista.

Alanvaihto saattaa pelottaa, koska kilpailu työpaikoista on kovaa ja no, koska raha. Eipä sitä tyhjästäkään nyhväistä rahaa elämiseen. Myös omalla kohdallani oli kynnys ryhtyä yrittäjäksi todella korkea,  mutta näin vajaan vuoden jälkeen täytyy sanoa, että yksi parhaimmista päätöksistä elämässäni. Olen itse saanut viime joulukuusta lähtien starttirahaa ja omalla kohdallani se oli ehdottomasti yksi niistä syistä, jonka vuoksi uskalsin lähteä päätoimiseksi yrittäjäksi. Starttirahan hakeminen tai saaminen ei kyllä todellakaan ole mikään helppo homma. Byrokratiaa riittää ja monesti mietin, että onko tämä tarkoituksella tehty näin perkeleen hankalaksi? No, loppupeleissä siis sain myönteisen päätöksen ja siitä saakka olenkin joka kuukausi tehnyt netissä maksatushakemuksen ja saanut tililleni 500€. Tuo summa onkin ollut tänä vuonna ”turvani”, joka on lievittänyt paljon huolta taloudellisten seikkojen suhteen. Vaikkei muutamilla satasilla kovin leveästi elä, on summa kuitenkin jotain ja varsinkin psykologisesti asia, joka on tuonut turvan tunnetta ja kannustanut, koska starttirahassa ei ole tulorajaa. Olisinko koskaan uskaltanut ryhtyä yrittäjäksi ilman starttirahaa? EN välttämättä.

Heh, näin ollen olen tehnyt itselleni tämmöisen melko suppean empiirisen tutkimuksen perustulosta, tavallaanhan starttiraha on kovin samanlainen systeemi, joskin vain aloittaville yrittäjille suunnattu. Mitä tästä on seurannut? Olen luonut itselleni työpaikan, jota vieläpä rakastan. Vaikka yrittäjyys onkin aikaavievää, on se silti mahdollistanut enemmän aikaa mielekkäille asioille, perheelle ja ennen kaikkea ei ole tuntunut merkityksettömältä puurtamiselta. Tärkeintä työssä on ehdottomasti se, että pidät siitä mitä teet, koska työ säteilee niin moneen muuhun elämän osa-alueeseen. Kuinka moni muu uskaltaisi toteuttaa itseään, tavoitella mielekkäitä juttuja jos sama olisi mahdollista kaikille? Tunnetusti motivoituneet työntekijät saavat enemmän aikaan ja uskon, että ihmisryhmä, jotka mielummin olisivat loputtomiin ”tekemättä mitään”, kuin tekisivät töitä, on melko marginaalinen, varsinkin siis jos jokaiselle annettaisiin mahdollisuus tehdä itselleen mielekkäitä asioita tai yrittää, ilman rangaistuksia tai karensseja.

Nimittäin tottakai myös tekemättömyys lamaa ja aiheuttaa erinäisiä ongelmia yksilötasolla. Jokaisen pitäisi saada kuulua yhteisöön, jossa kokee itsensä arvostetuksi ja osaksi joukkoa. Päihde- ja mielenterveysongelmat ovat monissa tapauksissa seurausta työhön liittyvistä seikoista. Työuupumuksesta, stressistä, epäinspiroivasta työstä tai työttömyydestä. En edes halua miettiä, paljon verorahoja käytetään hoitamaan sairauksia ja oireita, jotka voitaisiin edes osittain ennaltaehkäistä sillä, että edistettäisiin työn mielekkyyttä, toimivaa johtajuutta, säännöllistä palautteenantoa ja realistisia tavoitteita. En nyt ehtinyt kaivella mitään statistiikkaa suomalaisten työikäisten sairauspoissaolojen syistä, mutta omalla näppituntumalla veikkaisin, että jollain tavalla stressiperäiset syyt tulevat tilastoissa melko pian akuuttien flunssatautien perässä.

Itseäni on yhä enemmän alkanut risoa terveydenhuollon suhteen se, ettei meitä monestikaan (ehditä tai osata) ajatella kokonaisuutena, vaan pyritään hoitamaan oiretta. En väitä, että toimintatapa aina olisi näin, mutta monissa tapauksissa varmasti. Sen sijaan, että mentäisiin oireen syihin tai henkilön elämäntilanteeseen tai elämäntapoihin, on helpompi määrätä lääkeresepti ja toivoa, että tilanne paranee sillä, vaikka todellisuudessa esimerkiksi kuormittava elämäntilanne harvemmin hellittää, ellei itse kuormituksen aiheuttaja poistu. Ja jos puhutaan vaikkapa työssä uupuneista tai masentuneista, kuinka monessa tapauksessa pitkät sairauslomajaksot ovat parempi vaihtoehto kuin se, että tilanteen aiheuttajiin pyrittäisiin vaikuttamaan? Sosiaalisesta työyhteisöstä erottaminen voi olla monelle jopa pahempi vaihtoehto.

Oma näkemykseni on, että kannustamalla ja antamalla yksilölle enemmän mahdollisuuksia itsensä kehittämiseen ja mielekkään työn tekemiseen, johtaisi uusiin innovaatioihin, kannustaisi yrittäjyyteen ja toisi juuri sitä talouskasvua, jota meillä Suomessa kaivataan. Näen, että tämä voisi erityisesti edistää naisten työllistymistä yrittäjinä, esimerkiksi pitkien hoitovapaiden aikana tai jälkeen. Ja tottakai pitkässä juoksussa varmasti säästää suuren siivun terveydenhuollossa. Jos yksilöllä olisi mahdollisuus tehdä enemmän valintoja ja kieltäytyä työstä, joka tekee onnettomaksi, olisi myös työnantajien pakko puuttua tilanteeseen muokkaamalla työolosuhteita ja puuttumalla epäkohtiin. Nykyään kun pelataan paljolti työnantajien korteilla peliä, jossa heikoimmat ja eri mieltä olevat pelataan ulos.

 

Tässäpä omia mielipiteitäni aiheesta. Kiinnostaisi kuulla mitä mieltä te olette aiheesta? Kyllä vai ei perustulolle?

 

 

Ja ennen kaikkea: Mitä te tekisitte, mikäli saisitte kuukausittain vastikkeetonta perustuloa esimerkiksi 600 euroa? ✨

 

 

Kuvat Jutta

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 7 kommenttia.

Vielä joskus maailmanympärysmatkalle?

Miettiessäni matkahaaveita aikaisemmin viime viikolla, hiipi mieleeni muistoja maailmanympärysmatkaltani ja aloin pohtia sitä, että voisinko lähteä uudelleen maailmanympärysmatkalle? (Tai siis heh, voisiko joku muka sanoa tämmöiseen ei?) Tekisinkö jotain asioita toisin reissun suunnittelun suhteen? Jos maailmanympärysmatkan budjettiasiat kiinnostaa, olen tehnyt aiheesta postauksen, joka löytyy täältä. Ja juu, toki maailmanympärysmatkan muistot pyörivät mielessä edelleen päivittäin, joten kuvituksena reissukuvia sekalaisessa järjestyksessä.

Uusi reissu pallon ympäri ei lähiaikoina tosiaankaan ole ajankohtainen, mutta en sulje pois sen mahdollisuutta joskus tulevaisuudessa. Vastaukseena omaan kysymykseeni: Voisin ehdottomasti lähteä uudelleen maailmanympärysmatkalle! Ja juu, onhan se haaveena vielä edelleen, sitten  joskus. Teimme perheeni kanssa kaksi maailmanympärysmatkaa ollessani lapsi ja vaikka en ensimmäisestä aivan järin paljoa muistakaan, toisesta kyllä tiettyjä seikkoja.

Vaikka matka maailman ympäri maksaakin paljon (ja rahaahan siihen saa uppoamaan vaikka millä mitalla jos vain on varaa ja reipas ideoimaan :D), antoi se ainakin itselleni kokemuksena asioita, joita ei voi rahassa mitata. Ja budjettiinkin voi ilman muuta vaikuttaa kohteiden valinnalla! Omat kohteemme olivat kaikki melko kalliita ja mikäli olisimme valinneet reitille hintatasoltaan edullisempia maita, olisi budjetti pienentynyt huomattavasti.

Ennen kaikkea tiivis yhdessäolo perheen kanssa on pitkässä reissussa (itselleni ainakin) se merkittävin asia. Vaikka pitkä reissu tietyllä tavalla koetteleekin monella tapaa, antaa ja opettaa se kuitenkin sitäkin enemmän. Eikä itseäni ole missään vaiheessa harmittanut, että käytin vuosien aikana kerryttämiä säästöjäni perheemme yhteiseen matkaan, päinvastoin. Juuri niitä unelmia varten säästäminen on aivan jutun ydin ainakin omalla kohdallani, vaikka se unelma säästämisen aloitushetkellä vielä olisikin hämärän peitossa. Oikeasti, aina on hyvä hetki alkaa säästämään!

Oman matkamme pituus oli reilut 2,5kk, joka toisaalta oli passeli, mutta toki aivan liian lyhyt, mikäli toiveissa on mahduttaa matkalle enemmän kohteita ja mantereita. Reittimme Helsinki-(Oslo)- Los Angeles- Tahiti- Moorea- Uusi-Seelanti / Auckland – Brisbane – (Singapore)- Helsinki (suluissa välilaskut), oli meille todella mieleinen sitä Australian kulttuurishokkia huolimatta, palattuamme juuri Raglanin pienestä hippikylästä takaisin valtateiden ja liikennevalojen pariin. Jälkeenpäin myös parin päivän välilasku paluumatkalla Singaporessa olisi ollut fiksu vaihtoehto helpottamaan pitkiä lentoja lapsen kanssa. Jos toinen reissu joskus tulisi ajankohtaiseksi, haluaisin olla maailmalla ainakin vähintään 4kk.

En unohda ikinä sitä vapauden tunnetta, jonka koin siinä vaiheessa kun lähdimme reissuun! Lähes kolme kuukautta seikkailua edessä ja talvi lämpimässä. Ehdottomasti yksi elämäni parhaimmista jutuista. Vaikka loppua kohdin koinkin pientä koti-ikävää, ei se oikeastaan johtunut siitä, että olisin halunnut takaisin kotiin, vaan enemmänkin siitä, että matkalaukkuelämä on pidemmän päälle melko raskasta. Kun reissaa parisen kuukautta niin, että yövyt maksimissaan viikon kerrallaan yhdessä majoituksessa (joskus vain 3-5 päivääkin), saa laukkuja olla pakkaamassa ja purkamassa aivan koko ajan. Pienen lapsen kanssa opettelet tietysti uudet rutiinit ja systeemit aina joka paikassa uudelleen, eikä koskaan oikein pääse asettumaan omien tavaroiden ja rutiinien suhteen kodiksi samalla tavalla, kuin kotona. Noh, tämä tulee varmasti väistämättä vastaan ressatessa, mutta kun sen kokee niin tietää mitä tarkoitan ja toki, joku toinen voi varmasti kokea asian eri tavalla.

Jos lähtisimme joskus uudelleen maailmanympärysmatkalle, olisi tavoitteena järjestää niin, että jokaisessa kohteessa oli reippaasti aikaa aina yhdelle etapille, edes 1-2 viikkoa. (Ja tarkoitan tällä siis esimerkiksi kylää/ kaupunkia, en yksittäistä maata.) Esimerkiksi Uudessa-Seelannissa halusimme toki nähdä useita paikkoja ja joissain majoituksissa yövyimme vain ihan muutaman yön. Kohteita en aivan kovin tosissani ole tälle hypoteettiselle ehkä joskus-matkalle tuumaillut, mutta yksi haaveistani olisi pidemmän reissun yhteydessä tai muuten vain mennä joskus Balille pidemmäksi aikaa, esimerkiksi pariksi kuukaudeksi ja tietty taas jollekin Tyynenmeren saarelle, heh 😀

 

Onko matka maailman ympäri teillä haaveissa? ✨

 

Mikä olisi unelmareittinne? 🌎

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 8 kommenttia.

Matkahaaveita juuri nyt

En ole hetkeen listaillut reissuhaaveita ja ajattelinkin, että olisi hauska pitkästä aikaa tehdä tämmöinen ”paikkoja, joihin tahtoisin matkustaa”-postaus. Eikä tämä nyt tarkoita, että olisin lähdössä kaikkiin näihin paikkoihin tai edes yhteen, mutta matkahaaveilu on ehdottomasti ruokaa reissuaddiktin sielulle ja (melkein) yhtä kivaa, kuin itse reissuun lähteminen. Voisin oikeastaan todeta, että haaveilu ja matkojen suunnittelu on merkittävä osa matkakokemusta. Tiedättekö, samalla tavalla kun voisi sanoa, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Samaa voisi todeta haaveilusta. Selailen eri kohteita, majoituksia ja kuvia ties mistä maailman kolkista lähes päivittäin, vaikken välttämättä olisikaan edes reissuun lähdössä. Kertakaikkiaan rakastan kartoittaa kauniita ja erikoisia paikkoja, ihan vain huvikseni. Tällä hetkellä ei meillä ole aikaisemmista vuosista poiketen edelleenkään minkäänlaisia reissusuunnitelmia loppuvuodelle ja voipi olla, että seuraava matka tulee ajankohtaiseksi vasta ensi vuoden puolella. Sillä välin voikin hyvillä mielin keskittyä niihin reissuhaaveisiin..

Minulla oli pitkään haavelistallani Karibia pitkästä aikaa tai lähinnä St. Lucian saari. Viime vuonna selailin ahkeraan British Airwaysin lentoja St. Lucialle, mutta yllättävää kyllä ei kohde enää jostain syystä ole top-listallani, ainakaan siis juuri nyt. Vaikkakin viime viikolla hieman ehkä haaveilin Karibian kohteista Guadeloupesta ja Martiniquesta bongattuani eräät tarjouslennot..

Uusi-Seelanti kiinnostaa meitä edelleen ja viime talven Pohjoissaaren reissun jälkeen nimenomaan myös Etelä-saari, vaikkakin varmasti kolutaan molempia, sitten jos tai kun Uuteen-Seelantiin vielä lähdemme. Kaikin puolin aivan ihana maa, jossa riittää nähtävää ja ehdottomasti kohde, joka yllätti ennen kaikkea positiivisesti.

Jos vielä reissaamme Uuteen-Seelantiin, haluaisin yhdistää matkaan jonkin seuraavista saarikohteista:

Cookinsaaret

Samoa

Fidzi

Okei, Ranskan Polynesia ei todellakaan olisi myöskään huono vaihtoehto… Moorea pyörii mielessä edelleen varmaan päivittäin 😀

Aivan lempparipuuhaa esimerkiksi viikonloppuiltaisin on pistää googlen kuvahaku, sekä karttatoiminto rullaamaan ja tutkia eri Tyynenmeren saaria. En ymmärrä itsekään miten voin olla tästä hommasta niin kiinnostunut 😀 Usein jonkun saaren löydettyäni katson myös majoitustarjontaa ja muutaman kerran olen löytänyt niin älyttömiä autenttisia rantahökkeleitä, että on mennyt jo yli ymmärryksen, haha. Uudesta-Seelannista on todella hyvät lentoyhteydet Tyynenmeren saarille ja lentoajat muutamia tunteja. (Olen tottakai tutkinut seikan jo ajat sitten :D) Ja juu, minulla on joku vahva fiksaatio juuri Tyynenmeren alueeseen.. Olen edelleen varma, että olen jossain edellisessä elämässäni viettänyt tyytyväisenä saarielämää jollain pienellä saarella. Ja kyllä, jos täytyisi mainita niitä kohteita, joihin kaikkein eniten haluaisin reissata, olisivat ne nämä saaret! Ehkä ultimaalinen unelma olisi joskus kaukaisessa tulevaisuudessa tehdä joku Tyynenmeren Island hopping-reissu, huhhei!

Perth, Australia. En usko, että olemme aivan hetkeen menossa takaisin Australiaan.  Maailmanympärysmatkalla jäi hieman harmittamaan, ettemme ottaneet Australian etapiksi Perthiä, joka on meillä kummallakin Australiasta semmoinen ”halutaan nähdä”-kohde. Gold Coast ei jotenkin innosta enää ollenkaan, vaikkakin Byron Bayhin ja sen läheisiin pikkukaupunkeihin voisin ehdottomasti mennä uudelleen. Jos vertaa Gold Coastia ja Sydneytä, pidin itse huomattavasti enemmän Sydneystä.

Kööpenhaminan minireissu jäi nyt kesältä pois kun suuntasimme Santorinille, mutta haaveilen syksylle viikonloppureissua Köpikseen kiertelemään 2nd hand-putiikkeja. Viimeksi tein niin loistavia löytöjä Köpiksestä ja nimenomaan useiden nykyisten lempparivaatteideni muodossa, että siitä asti on kutkuttanut päästä uudelle 2nd hand-kierrokselle. Jostain syystä on minireissu Osloon tai Bergeniin alkanut myös houkutella.

Malediivit ja Seychellit kiinnostavat molemmat talvikohteena hurjasti. Muutama tuttava on joskus kysynyt, että kumpi on kohteena kivempi, Malediivit vai Seychellit, enkä ole osannut tähän kovin suoraviivaisesti vastata. Molemmat ovat todella kivoja kohteita, joskin todella erilaista. Jos etsii huoletonta köllöttelylomaa ja takuuvarmaa lämpöä, onnistuu se toki molemmissa, mutta ehkä hieman helpommin jollain Malediivien resorttisaarella, joskin kovin kultturillisia elämyksiä ei tuolloin pääse kokemaan. Seychelleillä taas on enemmän nähtävää, koskematonta luontoa ja luonnonrantoja. Hieman kaksipiippuinen juttu siis! Mikäli kuitenkin haluaa enemmän aktiviteetteja ja nähtävää, on Seychellit ehkä parempi valinta.

Kuten jo alkukesästä kirjoittelin, kiinnostaa Lappi edelleen. Voisin lähteä vaikka heti! Pidin hurjasti Luostosta ja Pyhästä, mutta Lapissa ja Pohjoisessa kiinnostaa oikeastaan moni paikka Kainuusta ja Rukasta aina Ivaloon ja Kirtilään asti. Ehkäpä ensi kesänä lähdemme vihdoinkin sinne Lapin ja Norjan autoreissulle?

 

Mitkä ovat teidän tämän hetken reissuhimotuksia tai unelmien kohteet-listalla? 🌎

 

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 9 kommenttia.

Tulevana syksynä aion..

Postaus sisältää kaupallisen linkin

Tsiisus mikä maanantai-jumitus tänään! Koleammista elokuun päivistä huolimatta lupaan, etten aivan vielä suostu heittäytymään syysmoodiin. Silti ajattelin tänään listailla muutamia tavoitteitani syksylle. Mitä odotan syksyltä ja mitä tavoitteita asetan itselleni tuleville kuukausille? Sekavat ajatukset, joita minulla vielä aikaisemmin kesällä oli syksyn suhteen, ovat vihdoinkin selkiytyneet työasioiden saralla ja olen todella innoissani alkavasta osa-aikatyöstä! Oma elämäni tuntuu noudattavan aikalailla samanlaista sykliä vuodesta toiseen, syksy on tarkoittanut minulle oikeastaan aina ”uuden alkua” nimenomaan työrintamalla.

Hassua, että yhtä työpaikkaa lukuunottamatta olen nimittäin aloittanut aivan jokaisen työni juurikin elo-syyskuussa, joten siinä mielessä tuntuu tämä todella tutulta jutulta. (Ja heh, silloinkin kun vaihdoin tehtäviä pankin sisällä, sijoittuvat nämäkin juuri näihin samaisiin kuukausiin :D) Selkeästi syksy on omalla kohdallani siis oikea aika uusiin haasteisiin töiden suhteen.

Mitä asioita olen laittanut tavoitteeksi tulevalle syksylle?

 

Aloittaa pitkästä aikaa säännöllinen jooga. Olen pääasiassa joogaillut YogaNordicilla ja Shalassa, mutta kuulisin mielellään suosituksia kivoista joogapaikoista Helsingissä! Haluaisin mennä pitkästä aikaa bikramiin, mutta myös rauhallisemmat ja meditatiivisemmat tunnit kiinnostavat syksylle. Ah ja niin, pilates! En ole käynyt aikoihin pilates-tunnilla, täytyypi tässä lähiviikkoina mennä. Viime kuukaudet olen keskittynyt kuntosaliin ja lenkkeilyyn, syksyn tullen kaipaa myös astetta rauhallisempia treenimuotoja ja ennen kaikkea hot joogan lämpöä!!

Pyrkiä taas panostamaan enemmän meditoimiseen ja yleisesti henkiseen hyvinvointiin. Haluaisin vihdoinkin mennä sinne äänimaljatunnille, josta kirjoittelin jo ikuisuus sitten. Nyt itseasiassa bongasin erään paikan, jossa käsittääkseni pidetään äänimaljahoitoja. Täytyy tänään tutkailla tarkemmin. Äänimaljaterapia on ihanaa!

Kun olen pikkuhiljaa saanut käsitöiden osalta pop-up-urakat sun muut päätökseen, haluan syksyllä panostaa ehdottomasti enemmän taas jakamaan teille kivoja neule- ja virkkuuohjeita. Enpä ole aikoihin ehtinyt tehdä itselleni ainuttakaan juttua, kun nuo tilaustyöt ja muut myyntiin menevät tuotteet ovat vieneet niin paljon aikaa. Pojalle tosin neuloin viime viikolla villapipon. En vielä tiedä, onko syksylle tulossa virallisesti mitään pipomallistoa. Tuskin ainakaan mitään kovin suurta, mutta jos innostun, niin saatan väkertää jonkin aivan pienen, muutaman erilaisen pipon exclusive-erän. Syksyisen neulepaidan työstämisen aion aloittaa lähiviikkoina. Juuri eilen mietin sävyjä ja tuumasin, että seuraavaksi lähtee tekoon harmaa tai nude villapaita. Jos teillä on mielessä jotain käsityöideoita, joihin toivoisitte minun perehtyvän, niin saa ihmeessä ehdottaa!

Sijoittaa. Tein kesän aikana muutoksia sijoituksiini ja olen taas vaihteeksi innostunut osakesijoittamisesta. Pidin ystävälleni pienen ”sijoituskoulun”, jonka jälkeen tämäkin innostui ihan täysillä mukaan ja avasi tilin Nordnetiin. Nyt olemmekin pitäneet melkein päivittäin Whatsappin välityksellä sijoituskatsauksia. Ostimme nimittäin Beyond Meatin osakkeita ja nyt jännäilemmekin, että miten kurssin käy hurjan nousun jälkeen 😀 Keväällä intouduin Nordnetin rahastovalikoimasta, Nordnet Smart 15-rahaston lisäksi säästän JP Morganin US Technology A-rahastoon, josta on tähän mennessä tullut sijoituksille yli 6% tuotto. Keinolihan lisäksi on teknologia ehdottomasti se juttu omassa sijoitussalkussani, jonka tuottopotentiaaliin uskon 😀 Voisin tässä jossain välissä tehdä pitkästä aikaa sijoitusaiheisen postauksen ja käydä läpi viime kuukausien ostoja, sekä osake-himotuksia!

Tähän väliin muutama sana tästä asusta. Tuo nahkahame löytyi nimittäin viime viikolla UFF:ilta 15 eurolla ja olin aivan superinnoissani löydöstä! Uusi mallisto oli tullut juuri maanantaina ja löytyi vaikka mitä ihanaa. Hassua, että olen ostanut nuo Niken SB:t jo kymmenen vuotta (!!!) sitten ja ovat edelleen yhdet lemppari-tennareistani 🙂 Toivottavasti vietetään hamekelejä vielä pitkään!

Viimeisenä, muttei suinkaan vähäisimpänä. Panostaa yleisesti mielekkäisiin juttuihin, sekä pyrkiä pitämään selkeät rajat työn ja vapaa-ajan välillä. Tätä itseasiassa painotettiin juurikin kanavoinnissa ja tiedostan itsekin seikan olevan heikkouteni, koska saatan uppoutua työjuttuihin tuntikausiksi ja juuri tämän rajan vetäminen on aikaisemmin ollut haaste. Onneksi olen kantapään kautta harjaantunut tässäkin seikassa ja vaikka yrittäjänä onkin tottunut siihen, että työt ovat varsin läsnä, pitää välillä osattava myös relata. Ja niin, jonkin uuden harrastuksen haluaisin ehdottomasti aloittaa syksyn aikana!

 

 

Tsemppiä uuteen viikkoon! 💎

 

Kuvat Jutta

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.