Terveys lähtee suusta

Hampaiden terveys ja muutenkin suuhygienia on itselleni aivan ykkösjuttu. Hampaissani ei ole koskaan ollut ainuttakaan reikää ja kun 29-vuotiaaksi on selvitty ilman, olisi ehdottomasti tarkoitus jatkaa edelleen samaan malliin! Vaihdoin käsikäyttöisen hammasharjani sähköiseen jo reippaasti yli kaksi vuotta takaperin ja voin kyllä todeta, että enää ei olisi kyllä paluuta tavalliseen hammasharjaan.

Joillekin reissuille olen nimittäin ottanut mukaan reissuharjaksi semmoisen perinteisen säästääkseni matkalaukun painossa ja silloin sen eron kyllä kertakaikkisesti huomaa. Tuntuu nimittäin, ettei tavallisella harjalla saa kunnolla puhdasta jälkeä. Puhumattakaan siitä kuinka paljon helpommin tavallisella harjalla tulee harjattua liian lujaa, joka ei ole ollenkaan hyvä juttu. Huolellinen suuhygienia lähteekin käyntiin siis kunnollisesta hammasharjasta!

Harjaan hampaitani suositusten mukaisesti aina 2 minuutin ajan, mutta jos aivan rehellisiä ollaan niin omassa harjaustottumuksessanikin löytyy kyllä parantamisen varaa. Vaikka hampaiden harjaus aamuisin onkin ihan pakollinen juttu, saattaa se kuitenkin välillä illalla ”kaiken kiireen keskellä” unohtua. Noloa myöntää! Jatkuvasti on kuitenkin mielessä, että tämän suhteen pitäisi ehdottomasti skarpata. Kielen puhdistus on itselläni aivan pakollinen juttu ja myös suuvedellä
tulee säännöllisesti purskuteltua. Hammaslääkärit suosittelevat myös
päivittäistä hammasvälien puhdistusta, jonka suhteen olen myös yrittänyt
parantaa tapojani.

Puhumattakaan tosiaan siitä, että koko kehon terveys lähtee suusta. Kun huolehtii hyvästä hammashygieniasta ja pitää pöpöt, sekä ientulehdukset loitolla, vältytään pöpöiltä myös muualla kehossa. Monet inhottavat infektiot voivat nimittäin levitä huonosti hoidetusta suusta ja ikenistä muualle kehoon ja aiheuttaa pahojakin tulehdustiloja. Nyt täytyy lisäksi vauvan kanssa varoa ehdottomasti suukontaktia, ettei mahdollinen reikiä aiheuttava kariesbakteeri kulkeudu pikkuisen suuhun. Tämä tietysti tarkoittaa, että omasta syyhygieniasta on tärkeä pitää entistäkin parempaa huolta. Ainakin toivon, että myös meidän napero olisi onnekas ja selviäisi ilman reikiä!

Kävimme joku aika takaperin tutustumassa aamupalan merkeissä Oral-B:n uuteen Genius-hammasharjaan. Tuo Genius on markkinoiden älykkäin ja edistynein hammasharja. Sen avulla hampaidenhoidon voi nimittäin viedä entistäkin ammattimaisemmalle tasolle. Verrattuna aiempiin Oral-B:n malleihin on tässä uusimmassa huomattavasti kestävämpi akku ja itse harja on aiempaa kevyempi. Tuohon Genius-malliin on myös saatavilla matkakotelot, jossa on harjan latauspistokkeen lisäksi usb-pistoke myös puhelimen lataukseen. Kaksi kärpästä siis samalla iskulla reissussa 😉

Myös aikasempi hammasharjani oli ns. älyhammasharja ja oikeastaan en edes kuvitellut, että hammasharja voisi paremmaksi vielä muuttua. Olin kyllä väärässä, tällä nimittäin pesee hampaat ja suun niin puhtaaksi, etten osaa edes kuvailla. Aivan kun olisi juuri käynyt hammaslääkärissä puhdistuksessa!

Aivan saletti hitti joululahjamarkkinoille.

Itse pesen useimmiten sensitive-toiminnolla, koska ikeneni ovat herkkää tyyppiä. Sähköinen hammasharja on kyllä ehdottomasti hellävaraisempi vaihtoehto, koska nykyään kaikki tai ainakin useimmat harjat muistuttavat tai jopa lopettavat harjauksen jos harjaat liian lujaa. Siksi liian kovaa harjaaminen on jopa mahdotonta, se kun on usein perinteisen hammasharjan kanssa yksi suurimmista ongelmista. Verrattuna aikaisempaan harjaani, on tässä näppärä kun harjasta näkee tuon valotaulun avulla, että mikä ohjelma on käytössä. Aikaisemmassa harjassa kun sen kertoi vaan puhelimen näyttö silloin kun tuo appsi oli käytössä. 
Jos haluaa räätälöityä hampaidenhoitoa, kannattaa panostaa kunnon harjaan. Itselleni esimerkiksi tuo sensitive-ohjelma on ollut pelastus, mutta muita ohjelmia on tehopuhdistus, valkaiseva ohjelma, kielenpuhdistus, kaikki siis eri tarpeisiin. Pesuajat eri ohjelmissa vaihtelee, samoin kun harjausteho.

Genius-harjan myötä myös tuo puhelimeen ladattava appsi on kokenut uudistuksen! Harjan paikannusteknologia tunnistaa suusi harjaamattomat alueet ja antaa yhdessä tuon sovelluksen kanssa palautteen siitä, mitkä paikat kaipaavat vielä harjausta. Yleisin ongelma hampaiden harjauksessa nimittäin on juuri se, ettei harjata alueita tarpeeksi kauaa tai harjataan ainoastaan suusta ulospäin näkyvät hampaat. Poskihampaat, purupinnat, sekä etu- ja takarivistöt pitäisi kuitenkin kaikki käydä systemaattisesti päivittäin läpi. Ohjelma kertoo kun olet harjannut tarpeeksi tiettyä aluetta ja opastaa harjauksen etenemisessä. Saat myös palautetta harjatessasi liian lujaa.
Joidenkin mielestä voi tuntua älyttömältä, että hampaiden harjaukseen tarvitsee kaiken maailman vempaimia ja ohjelmia, mutta näistä voi olla oikeasti ratkaiseva apu niille keillä on oikeasti ongelmia harjauksen kanssa. Vaikka en itse aina tuota sovellusta käytäkään, kertoo harjani myös värinällä milloin on harjannut tarpeeksi. Ja se onkin syy miksi olen viimeiset pari vuotta oikeasti osannut harjata ne riittävät 2 minuuttia kerrallaan, käytin nimittäin pitkään tuota sovellusta ja sen myötä opinkin harjaamaan oikein. En voisi muutenkaan ikimaailmassa enää siirtyä tavalliseen harjaan ja sanon tämän jo sillä 2,5v sähköhammasharjan käyttökokemuksella! Tämä on kolmas Oral-B:n sähköhammasharjani, enkä kyllä muuta merkkiä huolisi 🙂 Oikeaoppinen tapahan on muuten harjata ennen ruokailua. Itse harjaan tosin aina kahvin jälkeen, mutta ennen aamiaista! 
Harjaatko sinä hampaitasi päivittäin kerrallaan tarvittavat 2 minuuttia? 
Tuote saatu.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.

Vinkit Hyvinvoinnin Tavaratalon hintahulinoille!

Yhteistyökumppanillani Hyvinvoinnin Tavaratalolla alkoi tällä viikolla hintahulinat ja kävin läpi kiinnostavia tuotteita tarjousten saralta, päätinpä listailla niitä myös tänne!
Tässäpä siis omia tarjous-suosikkejani:

1. Bioteekin aurinkokapselit tehostamaan rusketusta, 9,90e (norm 18,50e) täältä.
2. Evonia Biotin Plus-hiusvitamiinit, 9,90e (norm 15,50e) täältä. Näitä itseasiassa on juuri kaapissa paketti, mutta harmikseni sisältävät OptiMSM:ää, joten en voi vielä kuuria aloittaa :/
3. Ekovista arganöjy esimerkiksi kasvoille tehoseerumiksi! Arganöljy ja kookosöljy ovat öljyistä ehdottomia lemppareitani ihonhoidossa, 9,90e (norm 17,50e), täältä.
4. Voimaruoan spiruliina-tabletit, 12,90 (norm 17,50e), täältä. Näitä olen itsekin käyttänyt 🙂
5. RegulatPro Bio-entsyymijuoma, 49,90e (norm 58e), täältä. Tästä postailinkin joskus tässä postauksessa.
6. Voimaruoan luomulaatuinen kookosöljy, 9,90e (norm 14,80e) täältä. Tätä olen itse käyttänyt jo pitkään!
Kaikki hintahulinoiden tuotteet löytyvät täältä ja hulinat jatkuvat aina 22.6 saakka.
Postaus sisältää kaupallisia linkkejä.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.

Mammavitskua ja kookosöljyllä lotrailua

Lähiaikoina on kookosöljy ollut taas kovassa käytössä. Olen nimittäin aloittanut taas pitkästä aikaa oil-pullingin (postaus täällä), nyt kun on ollut aamuisin enemmän aikaa. En tosin edelleenkään jaksa purskutella vielä ennen aamupalaa ja kahvia, mutta sen jälkeen 15minuutin ajan kerran päivässä jonka jälkeen harjaan hampaat. Suussa on kyllä todella puhdas tunne tuon jälkeen ja vielä kun pesee sähköhammasharjalla, niin tuntuu kun olisi käynyt hammaslääkärissä puhdistuksessa. Tuo öljyhän imee purskuteltaessa suusta ja suun limakalvoilta kaikenmaailman pöpöt itseensä ja roskiksen kautta ulos koko kehosta. Nyt on muuten siitepökykausikin alkamassa tai vähän jo alkanutkin, joten saa nähdä auttaako tuo purskuttelu nyt esimerkiksi noihin allergioihin 🙂
Olen syksystä saakka käyttänyt kookosöljyä kosteusvoiteen alla seerumina ainakin kerran päivässä,  yhdessä muiden seerumeiden kanssa. Vaikkei ihoni enää olekaan ollut mitenkään erityisen kuiva, on se voinut kosteuden puolesta todella hyvin noiden öljykylpyjen ansiosta ja monet kuivuudesta johtuvat juonteetkin ovat väistyneet.  Oma ihoni ei tosin reagoi millään (huonolla :D) tapaa vaikka sille syöttäisi millaiset määrät erilaisia rasvoja ja öljyjä, joillekinhan ei moinen sopisi ollenkaan! Harmi ettei kookosöljy muulla tapaa pelasta viimeaikojen väsynaamaa, joku kunnon kohotus tulisi melkein jo tarpeeseen tähän pöhöön.

Ajat sitten talvella kirjoittelin muutenkin kokonaisen postauksen siitä
mihin kookosöljyä on tullut käytettyä ja siitä esimerkiksi se
”ripsiseerumi” on edelleen ollut käytössä. Eli iltaisin levittäessä
kookosöljyä kasvoille olen hieronut sitä samalla myös ripsiin. Kyllä
muuten vahvisti ripsiä jossain vaiheessa aivan selvästi! Nyt tosin
niihinkin tullut joku hormonaalinen kato ja on pitänyt ahkeraan taas
hinkkailla kaikenmaailman öljyjä että ripset kasvaisivat.

Sain Hyvinvoinnin tavaratalosta testiin myös tuota Ladyvita Mama-monivitamiinivalmistetta joka sekin siis on ”mammamonivitamiini”. Nyt olen suihkinut sitä suihkutettavaa mammavitamiinispraytä ja tämä lähteekin seuraavaksi käyttöön. Alunperin söin alkuraskaudesta Multivitan Raskaus- ja imetys- monivitaa, jonka nappasin meidän lähiapteekista. Panikoin syksyllä (yllättäen) jotenkin hysteerisesti esimerkiksi kalsiumin saannin kanssa kun en ollut enää aikoihin varsinaisesti juonut maitoa ja oli pakko ottaa sekin taas tavaksi sekä muutenkin lisätä maitotuotteita.

Esimerkiksi kuukauden Indoreissulla oli jotenkin ärsytys kun huomasin ettei siinä Multivitan valmisteessa ollut vaikkapa juuri kalsiumia ollenkaan! Muutenkin nyt myöhemmin vertailtua oli siinä valmisteessa muihin verrattuna melko suppeasti mitään vitamiineja ja hivenaineita, esimerkiksi kun tässä Ladyvitan on 12 vitamiinia ja 9 kivennäisainetta eli ihan superhyvin!

Vaikkei lisävitamiinien syömistä purkista nyt kai mitenkään virallisesti kuulukaan raskaudenajan ravintosuosituksiin sillä oletuksella että kaikki tarvittavat vitamiinit saa yleensä monipuolisen ruokavalion kautta, olen kyllä itse niiden kannalla. Varsinkin kun monella voi alkupahoinvoinnin syövereissä jäädä ravinto todella yksipuoliseksi ja siinä vaiheessa viimeinen asia joka mielessä pyörii on se että saisi riittävästi tarvittavia vitamiineja. Hyvä kun saa edes jotain alas oksentamatta!
Itse olen näiden monivitamiinien lisäksi syönyt purkista kalaöljykapseleita ja D-vitamiinia. Aluksi söin D-vitskua sen virallisen suosituksen 10mikrogrammaa jonka tuplasin talvella 20mikrogrammaan. Tuo 10 on tosiaan kai se vähimmäissuositus ja maksimisuositus raskaanaoleville käsittääkseni 50 mikrogrammaa päivässä. Kalaöljyhän ohentaa verta ja saattaa esimerkiksi leikkauksissa aiheuttaa verenhukkaa. Siksi jätin sen nyt pari päivää sitten pois kuukautta ennen laskettua vaikka käsittääkseni suositus on viimeistään rv38 tienoilla. Eihän sitä voi tietää jos vaavi tulisikin etuajassa!

Tätä suositellaan raskautta suunnittelevalle, raskaanaolevalle ja imettävälle naiselle. Valmiste ei muuten sisällä ollenkaan A-vitamiinia. Ladyvita Mama löytyy Hyvinvoinnin tavaratalosta täältä ja kookosöljyt taas täältä.
Esimerkiksi spirulinaa, chlorellaa tai chiaa en ole käyttänyt odotuksen aikana ollenkaan, useimmista superfoodeista kun ei ole raskaanaolevilta mitään luotettavaa tutkimusdataa. En ole vielä ehtinyt tutkia että suositellaanko noita vielä imettävällekään, luulisi että imetyksen aikana on aikalailla samanlaiset suositukset kun raskaana? Voisin tosin kuvitella että esimerkiksi chian uskaltaisi ottaa mukaan ruokavalioon parin kuukauden päästä? Täytyy tutkailla asiaa. 
Noissa levävalmisteissahan on suht paljon esimerkiksi A-vitamiinia, jota ei kai vielä imetyksen aikanakaan suositella, tokihan myös raskaanaolevat ja imettävät tarvitsevat jonkin verran A-vitskua joten luulisi että pienet määrät voisivat tulla kyseeseen! Onhan noissa paljon vitamiineja jotka ovat imetyksenkin kannalta suotuisia 🙂 Se suositus kai liittyy pääasiassa vain liikasaannin välttämiseen. Onhan vaikkapa chlorellassa huomattavasti vähemmän A-vitamiinia kun esimerkiksi maksassa ja silti maksaa saa syödä tietyn määrän! Onko kellään siellä hajua noista levävalmisteista?
Voimaruoan kookosöljy ja Ladyvita saatu blogin kautta.
Postaus sisältää kaupallisia linkkejä. 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 6 kommenttia.

Urakeskeinen(kö?)

Omat vauvauutiseni aiheuttivat monessa lukijassa hämmästystä. Suurimmassa osassa ihmetystä aiheutti se kuinka ja miksi ennen niin vuosia työnteon ja urakeskeiyyden puolesta liputtava teki näinkin radikaalin takinkääntötempun? Eikös minun pitänyt panostaa työntekoon? Opinnoistakin oli monesti ollut puhetta.

Vielä muutama vuosi sitten oikeastaan ainut asia joka päähäni mahtui oli työnteko. Työt, työt, työt. Olisin voinut viettää aikaa työpaikalla vaikka vuorokauden ympäri. Mietin aivan jatkuvasti, että mitä seuraavaksi ja kokoajan oli rattaat pyörimässä kaikenmaailman suunnitelmien tai itsensä kehittämisen suhteen. Blogiakin tein tuolloin ihan superaktiivisesti, joten aikaa omille ajatuksille ei oikein edes tainnnut olla. Olin tosi itkuherkkä, koska useimmiten olin todella väsynyt. Ajatus esimerkiksi itsestäni lykkäämässä lastenvaunuja lähinnä etoi, eikä tuo ajatus ollut oikeastaan koskaan edes käynyt mielessä. Ja ei missään nimessä yleisesti ihmisistä lykkäämässä niitä vaunuja, vaan minä tekemässä sitä. Enhän oikeastaan edes tiennyt mitään lapsista.

Siitä on aikaa varmaan reilu vuosi tai pari kun ensimmäisiä kertoja aloin miettimään, että haluanko ihan tosissani kuluttaa koko elämäni vain työntekoon keskittyen. Tokihan vaikkapa matkustelu tuo arkeen ja elämään ihanaa vaihtelua, mutta tietysti ne vuosilomatkin ovat  aina rajalliset. Unohtamatta tietty sitä arkeen paluuta aina lomien jälkeen..

Ehkä se pohjimmainen ajatus siellä kaiken takana oli se, että mitä sillä vuosien ”raatamisella” mahtaa ihan oikeasti saavuttaa elämässä? Siis konkreettisesti? Onko se loppupeleissä todella sen arvoista saavuttaa urallaan tietty asema jos kaikki on tehty oman elämän uhrauksella, pahimmassa tapauksessa terveyden? Oman elämän joka eletään vain sen yhden kerran. Nyt jälkeenpäin tuntuu, ettei itselläni ole ollut oikeasti kunnolla aikaa itselleni ja omalle elämälleni sen jälkeen kun aloitin 2008 opiskelut osa-aikatyön lomassa. Veikkaan, että joku tietty vaihde jäi päälle siinä tohinassa kun piti valmistua, löytää työpaikka, muuttaa, aina jotain meneillään.

 kuva täältä
Nyt raskaana olen tehnyt aivan ennenkuulumattoman jutun, joka ei olisi tullut vanhalle Iinekselle kysymykseenkään ja kieltäytynyt stressaamasta mistään töihin liittyvästä, ihan puhtaista terveyssyistä. Välillä olen herännyt jopa pieneen  huoleen siitä, että missä kaikki se kunnianhimo oikein on, mitä minulle tapahtuu? Sitä on vaan yrittänyt takoa päähänsä, että stressailla ehtii myöhemminkin ja jos tässä jotain ehtii tehdä vielä myöhemminkin kymmeniä vuosia niin se on työ!!

Tietysti omat hommat tehty niin huolellisesti kun vaan pystyn ja kykenen, mutta mikään ylisuoriutuminen ei ole kertakaikkiaan käynyt mielessäkään ja vauva on ollut siihen ihan hyvä syy. Miksi stressailla turhaan jossei siihen kertakaikkiaan ole ylimääräistä energiaa? Tokihan ne ajatukset ovat muistakin syistä olleet välillä aivan muualla kun siinä työnteossa. Ennenvanhaan pyrin ylittämään itseni työssä jokainen päivä ja ylisuoriutumaan vain sen vuoksi ettei kukaan voisi ikinä tulla sanomaan laiskaksi tai huolimattomaksi. Toisaalta, miksi omaa suoriutumistaan pitäisi todistella muille? Eikö sen pitäisi riittää että itse tiedät tekeväsi parhaasi ilman ylimääräistä hössötystä?

Kyllä itseäni voisi pistää ahdistamaan keski-ikäisenä siinä vaiheessa kun tajuaa ettei oikeasti ole edennyt mihinkään, varsinkaan josseivat ne tulevaisuuden näkymätkään näyttäisi ihan kamalan hyviltä. Mutta toisaalta mitä sitten loppupeleissä? Pääasiahan on kuitenkin että on itse onnellinen ja tyytyväinen elämäänsä. Aika harvan ihmisen hautakiveen kuitenkaan kaiverretaan upeita urasaavutuksia, joten onko se oikeasti se tärkein juttu johon panostaa? Kai se pointti tässä pohdinnassa oli enemmänkin se, että kuinka ylös ja nopeasti täytyy edetä että voisi hetkeksi pysähtyä? Onko kaikki saatava alle kolmekymppisenä? Mihin sitä oikeasti on kiire?

 kuva täältä
On itselleni työ edelleen tärkeä juttu ja varsinkin nyt on huojentavaa tietää että on kuitenkin mukava työ johon palata takaisin kun tietää ettei joudu päivästä toiseen tekemään jotain oikeasti inhottavaa ”paskaa” jota vihaa, joka veisi elämästä kaiken muun ilon ikinä palkitsematta. Vaikkei oma työnikään loppupeleissä mitään rakettitiedettä ole, on siinä monia hyviä puolia ja ehdottomasti edellytykset edetä, kehittyä ja menestyä jos vain halua ja kiinnostusta löytyy. 
Olen myös iloinen, että olen saanut opiskeltua itselleni monipuolisen ja oman kokemukseni pohjalta oikein hyvin työllistävän tradenomitutkinnon, vaikkei jatko-opintojen jano sekään ole missään nimessä laantunut. Sen aika nyt vaan on myöhemmin. Olen itse vaan lähivuosina huomannut sen, ettei se koulutuskaan missään nimessä ole avain menestykseen. Omalla työpaikalla on päinvastoin tullut nähtyä huomattavasti enemmän niitä menestystarinoita, joissa nimenomaan se työkokemus painaa akateemista koulutusta huomattavasti enemmän kupissa. 
Toki itsekin ottaisin KTM-paperit käteen ihan milloin vain riemusta kiljuen, mutta ehkä luottaminen siihen että ne paperit ovat tie onneen on ehdottoman väärä, ainakin tässä taloustilanteessa ja mitä on itse tullut nähtyä. Tietysti vaihtelee varmasti huomattavasti yrityksestäkin (ja huom alasta!!), että mitä rekrytoinneissa arvostetaan, itselleni on kuitenkin ollut todella positiivista nähdä kuinka ainakin oman työnantajani leivissä voi edetä hienosti ”ihan vaan niillä tradenomin papereillakin”. Siksi en itse jaksa kantaa tällä hetkellä mitään ylitsepääsemätöntä huolta jatko-opintojenkaan suhteen.

Toisaalta tämä vuosi on varmasti juuri itsensä kehittämisen puolesta todella merkittävä. Kyllähän äitiys varmasti kasvattaa henkisesti hurjasti ja voipi olla että olen tämän vuoden jälkeen vielä entistä erilaisempi Iines 🙂

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 8 kommenttia.

Parempi aloitus päivälle

Tämän viikon viimeinen arkipäivä sai tällä kertaa mitä parhaimman aloituksen! Kuten ehdinkin kirjoitella aikaisemmin, tuli perjantaina herättyä ilman kelloa jo seitsemän maissa vaikka olisikin saanut nukkua vielä ainakin tunnin myöhempään. Olen yleensä todella laiska tekemään ammuisin mitään ja useimmiten myöhäisemmät aamut menevät yksinkertaisesti vain lorviessa ja dataillessa. 
Nyt päätin ottaa itseäni niskasta kiinni heti aamusta ja aloittaa päivän oikein energisellä tavalla! Ensin salille tekemään 40minuutin selkätreeni, sitten kotiin suihkuun, keittämään puuro, koirat pihalle ja sitten taas kävellen töihin. Tätä se kesä teettää, en olisi nimittäin voinut ikimaailmassa kuvitella olevani näin aamuahkera esimerkiksi maaliskuisena harmaana aamuna. Ei vain olisi tullut kuuloonkaan! Se tunne kun voittaa sen viitsimisen rajan on nimittäin aivan mieletön. Useimmiten sitä suunnittelee tekevänsä sitä ja tätä ja haaveilee että olisi vähän reippaampi ja ahkerampi, se tunne kun niitä juttuja oikeasti saa aikaan on kyllä palkitseva.
Tällä viikolla tuli tehtyä kreikkalaista salaattia jo kaksi kertaa! Mietinkin että mikä helppo salaatti olisi seuraavana vuorossa 😀

 Aamupuuroilut
Itse aurinkohulluna suurin osa näistä helteistä nyt menee viikonloppuja lukuunottamatta hieman sivusuun töiden vuoksi vaikka usein pyrkiikin menemään esimerkiksi lounastauolle ulos. Mikäs sen parempi keino aloittaa aamu kun bussin sijaan kävellä työmatkat, siinähän saa samalla sekä aurinkoa, hyvää mieltä että liikuntaa! Lisäksi liikunta ja etenkin lenkkeilu on itselleni juurikin sitä omaa aikaa jolloin ehtii käydä läpi omia ajatuksiaan ja yksinkertaisesti heittäytyä hetkeksi pois arjen hömpötyksistä ja kaikesta stressaavasta. Melko edullista ”arjen terapiaa” kerrassaan! 😉
On taas muistunut mieleen sekin, kuinka tärkeää säännöllisyys on itsensä huoltamisessa. Itselläni ovat niskaongelmat pysyneet jo pitkään loitolla säännöllisen liikunnan avulla. Kuinka monet ihmiset ravaavat hieronnasta toiseen ja hakevat reseptin toisensa jälkeen esimerkiksi nyt vaikkapa niska- ja hartiaongelmiin, kun yleensä lääke on kovin yksinkertainen; liikunta ja itsestään huolta pitäminen.
Huomasin niskaongelmien heti eskaloituvan kun en ehtinyt juhannusviikolla liikumaan kun pari kertaa ja siitähän se huimausrumbakin sitten lähti varmaan suurimmaksi osaksi… Ja katosi ainakin nyt toistaiseksi heti kun pakotin itseni sen kanssa kevyen liikunnan kautta taas asteittain takaisin treeniin ja toivottavasti pysyy nyt lopullisesti poissa! Olen huomannut, että itselleni sopiva määrä on harrastaa säännöllistä, monipuolista ja suht pitkäkestoista liikuntaa n. 4-5kertaa viikossa, kerrallaan vähintään 30-60min. Toki tämäkin vaihtelee viikottain, mutta useimmiten pyrin siihen neljään kertaan, oli se sitten kuntosalitreeniä, juoksua tai kävelyä.

 Tämmöistä höpöilyä meiltä..
Pitäisi kyllä ottaa aamuisin treenaaminen tavaksi arkisin nyt kun ei ainakaan voi väittää että olisi energiasta puutetta. Pidemmässä juoksussa säästää kuitenkin aikaa kun tulee tehtyä aamurutiinit nopeammin ja tietää päivällä, että illalla on sitten enemmän aikaa loikoilla kun on jumpat hoidettu pois päiväjärjestyksestä.
Tänään pidän kyllä lepopäivän ihan kaikinpuolin. Onkin vuorossa tietysti auringonottoa ja herkkupäivä! 😀 
Ps. Gillette-arvonnan voittajille on nyt ilmoitettu sähköpostitse!

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.