Ajattoman vaatekaapin avaintuotteet

Hyvää huomenta ja maanantaita! Uuden viikon kunniaksi olisi taas kerran asukuvien vuoro. Tennareita lukuunottamatta oli tässä viime keskiviikon asussa melko vanhaa kamaa päällä. Loistava juttu kuitenkin huomata, että ne samat vaatteet ovat suosikkeja vuodesta toiseen, ilman että täytyy ihan jatkuvasti olla shoppailemassa uutta tusinatäytettä kaappiin. Se kyllä oikeasti palkitsee kun panostaa vaatekaapissaan niihin ajattomiin luottojuttuihin, huolimatta siitä maksoivatko vähän enemmän kun se ketjuliikkeen massapaita. Todennäköisesti laatu nimittäin maksaa itsensä takaisin vuosien varrella kun hyvä tuote pysyy käytössä huomattavasti pidemään kun ne huonompilaatuiset vaatteet. Tuntuisi jotenkin muutenkin hullunkuriselta panostaa nykyään semmoisiin kausijuttuihin, jotka menevät pois muodista suurinpiirtein heti kun sesonki vaihtuu. Ostan itse ennemmin per kausi 3 ”parempaa” ja ajattomampaa juttua kuin päinvastoin 10 halvempaa trendivillitystä. Eikä siinäkään ole mitään pahaa välillä niitäkin ostella, itsekin löysin juuri perjantaina Ginasta kivan karvajakun syksyksi 🙂

Tämän siivittämänä aloin hieman pohtia sitä, että mitkä ovat omassa vaatekaapissani ne ajattomat tyylin kulmakivet? Mihin asioihin itse panostan ja missä taas pihistän? On varmasti selvää, että jokaisesta vaatekaapista tulisi löytyä tiettyjä ”perusjuttuja”, kuten laadukas ja ajaton valkoinen kauluspaita, mukavat luottofarkut, laadukas nahkainen arkilaukku, musta nahkatakki ja kestävä neulepaita. Lisäksi olen itse perusvaatteiden perään. Tykkään ostaa edullisempia t-paitoja, jotka voivat vaihdella tyyliltään vähän sesongin mukaan,  collegepaitoja ja muita ”perusjuttuja”, joilta en yleensä vaadi mitään ihan järisyttävää laatua. Joskus on kiva ostaa esimerkiksi värikäs printti-teeppari kympillä huolimatta siitä, kestääkö se nyt välttämättä vuositolkulla. Silti olen pyrkinyt haalimaan kaappiini myös vähän laadukkaampia yksivärisiä t-paitoja esimerkiksi pellavasta. Nuo ovat niitä, jotka ovat vuodesta toiseen helposti yhdisteltävissä erilaisiin asuihin ja harvemmin perusvaatteisiin kyllästyykään. T-paidat, poolopaita, pitkähihaiset puuvillapaidat mustana ja valkoisena, tuommoisia vaatekappaleita, jotka ovat mahdollisimman helppoja ja käytännöllisiä. Vaikka osa vaatekaappini perusvaatteista osa on ollut käytössä vuositolkulla ja useammat ihan jotain edullisempia randomlöytöjä, ovat ne edelleen hyvässä kunnossa.

Toki tarkkailen materiaalilappuja myös edullisemmistakin hankinnoista, mutta en ole silloin niin ehdoton materiaalien suhteen, vaikka usein jätänkin 100% polyesteriretkut ostamatta. Siksi käyn nykyään harvemmin vaateostoksilla esimerkiksi Zarassa, koska olen jotenkin kyllästynyt niihin iänikuisiin viskoosiriepuihin. Joo toki, takit, jakut ja tietyt sesonkijutut ovat edelleen siellä todella kivoja, mutta olen todennut, että esimerkiksi Ginasta ja H&M:stä saa huomattavasti edullisemmin hyvälaatuista perusvaatetta. Jos nyt siis vertaillaan siihen Zaraan. Tällä hetkellä on kyllä vaikea sanoa, mistä ostan eniten vaatteita. Loppupeleissä en kyllä osta ihan kamalasti, silloin tällöin perusvaatetta juuri noista aiemmin mainituista GT:stä ja Hennesistä, mutta nykyään ehkä enemmän reissuista pienemmistä puljuista ja tuntemattomilta merkeiltä.

Voisin kuitenkin todeta, että enimmäkseen shoppailuni ovat vähentynyt sen vuoksi, etten koe tarvitsevani usein uusia juttuja. Tämä tietysti taas johtuu siitä, että olen pyrkinyt ostamaan niitä ”ikuisesti kivoja juttuja”, joihin en kyllästy vuosienkaan saatossa ja jotka itselleni tuovat tiettyjä muistoja mieleen. Jokainen vaatekaappini perusjuttu on jollain tapaa minulle tärkeä. Siihen on joku tietty tunneside esimerkiksi ostopaikan suhteen, kuten lomamatka tai joku muu tarinan tynkä. Toki myönnän arvostavani joitain juttuja ihan senkin vuoksi, että tietää nuukana ihmisenä maksaneensa siitä enemmän kuin keskivertovaatteesta. Silti vaatekaapissani roikkuu kyllä ihan yhtälailla niitä edullisempiakin luottovaatteita, välillä kun on ketjuliikkeissä vähän arpapeliä, että saako halvalla oikeasti todella hyvää ja kestävää vai aivan täyttä shaibaa..

Omalla kohdallani nämä ovat olleet vaatekaapin parhaimpia hankintoja..

 

Ralph Laurenin Polo-kauluspaita, joka näkyy näissä kuvissakin päällä. Ostin paidan pitkän harkinnan ja etsinnän jälkeen Loseista RL:n Rodeo Driven liikkeestä vuonna 2013. Maksoikohan silloin jotain 60 dollaria ja merkkinä ehdottomasti semmoinen, joka kannattaa ostaa Jenkkireissulta. Samoin kuin Tommy Hilfiger, Michael Kors, Victoria’s Secret ja mitä näitä merkkejä nyt on, joihin en ikimaailmassa laittaisi Suomessa rahaa. Aikoinaan käytin tuota paitaa todella ahkeraan työpaitana ja sittemmin vähän tämmöisissä rennommissa asuissa esimerkiksi tennareiden kanssa. On tosi kiva myös neuleen tai collegepaidan alla. Jokaisen dollarin arvoinen! Ja edelleen kuin uusi 🙂

Zaran nahkatakki. Olen elämässäni omistanut kaksi oikeasti kivaa ja laadukasta nahkatakkia, molemmat Zarasta. Toisen myin vuosi sitten pois, koska koin pärjääväni yksinään tuolla uudemmalla päivitetyllä mallilla. Mitäs sitä turhaan pitämään kaapissa vaatekappaleita, joita en käytä.

Useat farkut, jotka ovat kestäneet vuosikaupalla kovaa käyttöä. Esimerkiksi nuo kuvien Tiger of Swedenin farkut, jotka tosiaan ostin 10v sitten! 😀 Kova yllättäjä on vuosien saatossa ollut esimerkiksi Ginan farkut, joista on löytynyt eniten hyviä, Hennesin housut ovat kirineet vasta lähivuosina. Ennen ostin aina vaan pelkästään merkkifarkkuja, mutta nykyään kyllä ennemmin suosii niistäkin edullisempia jos tulee hyviä vastaan.

Neuleet, joissa on mahdollisimman vähän akryylia ja muita keinokuituja. Sanoisonko, että kelpuutan vielä semmoisia villapaitoja, joissa on tekokuituja seassa 30%, ihan max 50%. Siinä vaiheessa alkavat keinokuidut jo näkyä laadussa, akryyli menee nopeasti todella huonoksi, tosin semmoisella nyppylänpoistajalla saakin jo pelastettua villapaidan lähes uudenveroiseksi. Pitäisikin ostaa! Olen ollut hurjan tyytyväinen vaikkapa H&M:n Premium-neuleisiin, en oikeastaan huomaa eroa tuplasti kalliimpaan Samsoe & Samsoeen.

Todella monet collegepaidat ja t-paidat ovat olleet todella hyviä hankintoja, esimerkiksi Hennesin 10e harmaa college. Monet perus-teepparit ovat myös kulkeneet vuodesta toiseen ja pysyneet hyvänä. En itse henk.koht raaskisi maksaa t-paidasta ihan kamalasti. Ainakaan näiden hyväkuntoisten halppislöytöjen jälkeen, vaikka joskus olenkin sivusilmällä tuumaillut jotain T by Alexander Wangin tai Acnen t-paitavalikoimaa.. Jokatapauksessa, se kun on laadukas collepe parissa värissä ja muutama hyvä yksivärinen t-paita, niin on yksinkertaisten asujen yhdistely jo todella helppoa.

Tässä muutamia juttuja, joihin erityisesti panostan..

 

Talvitakit. Viime syksynä ostin Peak Performancen Frost Down Jacketin, joka oli ehkä koko vuoden paras ostos. Käytin sitä kotimammaillessa melkeinpä joka päivä syksystä kevääseen! Todella lämmin ja laadukas takki, suosittelen tosi lämpimästi. Itseasiassa Sportamorella on vielä tänään 9.10 -25% ale kaikesta, esimerkiksi Peakin valikoimasta. Hyvä sauma siis vaikka juuri talven takkihankintoihin. Ale tulee koodilla 25ALL vähintään 59€ tilauksista.

Löysin muutama viikko takaperin Partioaitan Outletistä satasella Patagonian untuvatakin talveksi. Vähemmän sporttisen mallin kun tuo Peak, jota voi käyttää kivasti arkenakin. Peakia kun pääasiassa olen käyttänyt vapaa-ajalla ja liikkuessa. Kalleimmista hankinnoista löytyy kaapista myös Canada Goosen Trillium-parka, jonka ostin joskus reilut 5v sitten. Enää en ehkä tuota takkia ostaisi, mutta toisaalta, miksi siitä nyt luopumaankaan kun kerran on hankittu. Se on kyllä myönnettävä, että on ollut tähän saakka kyllä kestävyyden ja lämpöisyyden puolesta hyvä hankinta.

Laukut. Tiedätte, että olen hulluna laukkuihin. Niihin siis ehdottomasti panostan, mutta en vaadi kaikkien laukkujeni olevan miltään huippumerkeiltä. Lempparini on esimerkiksi Rebecca Minkoff, joka vielä toistaiseksi on melko keskihintainen ja laatu äärimmäisen hyvä! Myös lompakon vaadin olevan nahkaa, koska laukkujen tavoin haluan niiden kestävän kovaa käyttöä vuosia.

Sitten juttuja, joihin ”semipanostan”, eli joista tarkkailen laatua, mutta suosin silti budjettihintaisia tuotteita..

Korut. Haluan, että päivittäisessä käytössä olevat korut, kuten kaulakorut ja ranneketjut kestävät käyttöä. En halua niistä rihkamaa, joka tummuu ja pahimmillaan värjää vaatteita, silti en ole valmis maksamaan koruista maltaita, koska ne voivat aina hukkua, hajota ja sitten vasta harmittaisi. Kallein käytössä oleva kaulakoru on maksanut noin 60e ja on kullattua hopeaa. Loput koruni ovat pääasiassa Glitterin aitohopeaa, jota en voisi enempää suositella. Esimerkiksi se hopeinen laattariipus on saanut paljon kyselyitä ja on tämä ketju yhdistettynä tähän kirjainlaattaan (löytyy erilaisia ja muitakin kun kirjaimia). Suosittelen!

Perusvaatteet, kuten t-paidat, pitkähihaiset ja topit. Usein suosin näissä pellavaa ja puuvillaa, mutta esimerkiksi topeissa rakastan Forever 21:en spagettiolkaimisia 2 dollarin perustoppeja. Pellavaiset t-paidat ostan yleensä Hennesiltä ja Gina tricotilla on usein hyviä ekopuuvillaisia peruspaitoja. Printillisten t-paitojen suhteen en ole kovin nirso, niillä on kiva piristää tylsiä asuja helposti, joten pääasiassa valkkailen printtien mukaan, mistä nyt sattuu milloinkin kivoja löytymään. Juuri viime viikolla löysin itseasiassa Ginasta uuden kivan 🙂

Kengät. Vaikka yleisesti pidänkin laadukkaista kengistä, suosin yleensä esim tennareiden suhteen perusmerkkejä, kuten Nike, Vans, Puma yms.. Ei tulisi mieleenkään ostaa lenkkareita miltään fiinimmältä merkiltä, koska en todella usko, että esimerkiksi Balenciagan tennarit olisivat paremmat jalkaan kun Niket. Juuri lenkkareissa ja tennareissa kun se mukavuus on ihan ykkösjuttu. Sen puoleen olen kyllä sitten valmis panostamaan esimerkiksi ajattomiin nilkkureihin, kuten niihin Acnen Cypresseihin, jotka olleet lempikenkäni nyt jo vuosia. Saappaissa ja nilkkureissa tekonahka on ehdoton no-no, ennemmin sitten heittämällä parempi merkki kuin massatekoa, joilla kävelee yhden syksyn ennen hajoamista.

Loppupeleissä on kuitenkin (minun mielestäni) huomattavasti epäekologisempaa panostaa kymmeniin keinonahkaisiin kenkiin, laukkuihin tai takkeihin, joiden kestävyys ja lämmittävyys ovat naurettavaa luokkaa, kun sitten panostamalla oikeasti kestävämpään laatuun ja ostaa yksi tuote vastaamaan sitä kymmentä huonompilaatuista. Ymmärrättekö mitä tarkoitan? En itse halua kannattaa muoviteollisuutta ja vaikka nyt on varmasti kaksipiippuinen juttu, että kannatanko sitten ennemmin lihateollisuuden sivutuotteena syntyvää nahkatuotetta, niin ekologisuuden kannalta, näiden kahden vaihtoehdon väliltä kyllä.

Muotikorut ja sesonkivaatteet. Kesäiset roikkuvat korvikset, röykkiörannekorut ja sitten toisaalta bikinit sun muut kesäjutut. Olen todennut, että bikinit kuluvat ihan yhtälailla yhtä astetta paremmilta merkeiltä, joten niiden suhteen en ole kovin valikoiva. Samoin korviksia saattaa tarttua ketjuliikkeistä esimerkiksi kesäasun piristykseksi. Kesämekkoja ostan yleensä sieltä ja täältä, usein valinta niiden kohdalla on mahdollisimman helpot ja yksinkertaiset ”toppi-tyyliset” valinnat.

Treenivaatteet. Yleensä suosin nykyään trikoista ja teknisistä paidoista edullisempia merkkejä. Ennen ostin esimerkiksi trikoot aina Nikelta, mutta olen todennut myös H&M:n todella hyväksi! Kunnon ulkoilutakkiin ja lenkkareihin panostan, samoin ehkä urheiluliiveihin, mutta kaikki muut releet voivat olla halvempia.

Alusvaatteet. Ostan alusvaatteet melko randomisti, pääasiassa ehkä Calvin Kleiniä ja VS:ää, ennen en muita huolinutkaan. En siis todellakaan nirsoile esimerkiksi pikkuhousuostoksilla ja yleensä niistä tarttuukin aina reissuilta niitä Victoria’s Secretin ”viidet alkkarit 20 dollarilla”-settejä 😀 Myös Gina Tricotin ja Changen alusvaatteet ovat todella hyviä.

 

Ja sitten vielä tämä asuun. Pakko vinkata, että Zalandon mid season salessa on noita Polo Ralph Laurenin kauluspaitoja alessa eri väreissä. Löytyvät täältä!

Farkut / Tiger of Sweden

Tennarit / Vans (nämä)

Kauluspaita / Polo Ralph Lauren (tämä)

Nahkatakki / Zara

Rosekultainen rannekello / MK

Tällä viikolla on blogissa luvassa mm. hiusjuttuja. Palataan!

 

Sisältää kaupallisia linkkejä.

Kuvat Jutta Hirsimäki.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.

Nuhanenän terveiset ja pipopää-asukuvia

Niinhän se sitten kävi, että mun nuha muuttuikin nuhakuumeeksi ja on koomailtu täältä kotoa käsin. Ei sillä, kotoa käsinhän piti muutenkin tehdä hommia tällä viikolla, nyt vaan astetta pöhnäisemmillä aivoilla. Poika sai jonkun ihmeen räkätaudin viime viikolla kun kävi tarhassa tutustumassa ja nyt se on sitten tarttunut meihin kaikkiin, tosin tuo juniori jo ehti siitä viikonlopun aikana parantua ja nyt ollaankin me vanhemmat sairasteltu. Hyvä ajankohta aloittaa päikkäri kun eletään muutenkin tätä flunssakautta, tulevia pöpöjä tosi innolla odotellen (ehheh)..  Eniten kauhulla odotan vatsapöpöjä ja norovirusta, toivottavasti ei saada semmoisia riesaksi ainakaan näin alussa!! Olihan tässä edellisestä flunssasta jo aikaakin! Kotimammana kun vähemmän altistui millekään kausiflunssille. Viikko on edennyt varsin synkissä ja syksyisissä merkeissä. Vielä nämä flunssaisen vilunväreet tähän kaupan päälle, niin johan on tehnyt mieli litkiä kuumaa teetä ja istuskella villatakki päällä työläppäri nenän edessä. Eilisen jälkeen tuntuu, että olo on vain pahentunut, möö! Viime viikolla vietettiin kuitenkin astetta parempia kelejä ja tässäpä sadepäivän piristyksenä lämpöisen syyspäivän asua viime viikolta.

Tuo Samsoe & Samsoen roosa villapaita on hommattu viime talvena ja on ollut aivan ihana! Mulla on kaksi villapaitaa ja sitten se pitkä tummansininen villamekko Samsoelta. Villamekko ja tämä roosa ovat Nor-mallia ja olen tykännyt molemmista kovasti. Se kolmas maastonvihreä taas on jotenkin vähemmän pehmeää materiaalia ja en ole pitänyt siitä läheskään niin paljoa kun Nor:eista. Huomasin, että tuota roosaa löytyy tällä hetkellä esimerkiksi House of Brandonin valikoimista, en ollut aikaisemmin huomannut heidän myyvän S&S:ää tai ylinpäänsä oikein löytänyt noita Nor:eja netistä mistään 🙂 Paita löytyy täältä.

Piposta olen saanut ennätyspaljon kyselyitä ja kyseessä on vuosi taaksepäin syksyllä hankittu samaisen Samsoe & Samsoen myöskin Nor-nimeä kantava pipo, joka on ollut varmasti vuoden aikana eniten käyttämäni pipo. Todella lämmin, mutta silti tyylikäs. Viime vuonna tuo oli kaikkialta myyty loppuun, eikä viime viikonloppuna ollut tuota harmaata enää saatavilla, mutta näköjään tullut lisää taas Zalandon valikoimiin! Harmaan lisäksi löytyy tuota myös mm. mustana ja roosana, haaveilen niin paljon myös siitä roosasta.. (Ja ihan rehellisesti kyllä kaikista muistakin väreistä!) Instassa käytyjen keskusteluiden perusteella en tosiaan ole ainoa kuka tähän on ihastunut! Ehdoton nappihankinta syksyksi ja talveksi.

Nahkatakki / Zara

Roosa villapaita / Samsoe & Samsoe (tämä)

Farkut / Tiger of Sweden

Pipo / Samsoe & Samsoe (tämä)

Tennarit / Puma (nämä)

Shopper / Rebecca Minkoff

Jatkan nyt tätä saderopinan kuuntelua ja villatakissa kököttämistä läppärin kanssa. Huomenna toivottavasti jo kuume selätetty. Toivottavasti syysflunssa ei ole päässyt iskemään teihin!

 

Postaus sisältää kaupallisia linkkejä.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.

Syksyn ihanin villapaita ja syyspäivän asu

Olen nyt pari lauantaita viettänyt blogivapaata päivää, mutta nyt viikonlopun jälkeen taas virallisesti takaisin sorvin äärellä. Välillä on hyvä viettää niitä päiviä kun pitää sen läppärin kannen kiinni ja puhelimen pois näköetäisyydeltä. Itsekin kun istun töissä päivät pitkät läppärin kanssa, niin välillä on rentouttavaa tehdä jotain ihan muuta tai olla kertakaikkiaan tekemättä oikeastaan mitään sen kummempaa. Muutamana päivänä on jopa iskenyt semmoinen someähky, että on jotenkin tietoisesti halunnut vältellä esimerkiksi Instaa. Eiköhän ole ihan hyvästä välillä pitää siitäkin pientä paussia 😀

Vietimme melko perinteistä koti-viikonloppua ilman sen kummempia menoja tai suunnitelmia. Perjantai-ilta vierähti itselläni melko myöhään töiden ja kampaamon vuoksi ja olin kotona vasta reippaasti kymmenen jälkeen illalla. Ja olin siis lähtenyt kotoa aamulla seiskan jälkeen. Onneksi tuommoisia päiviä on kuitenkin harvemmin ja niiden jälkeen on sitäkin ihanampaa viettää rauhallisia perhe-iltoja. Ja tosissaan, pitäisi myös esitellä uusi tukka! Näissä viime viikon kuvissa mennään vielä tuon hätänutturan voimin.

Saatatte varmasti muistaa kun kerroin tilauksesta, jota viikko takaperin odottelin. Kyseessä olivat siis nämä kamppeet, jotka postauksen kuvissa päällä. Gannin ”somevillapaitaa” olin ihastellut jo jonkin aikaa, noita nilkkureita taas sitten vähän kauemmin. Kenkähyllyssä nimittäin ammotti tyhjä paikka korottomille arkinilkkureille, joilla voisi huoletta kävellä pidempiä matkoja. (Pahoittelut tästä kliseisen ärsyttävästä kuvauksesta :D) Kävelen itse päivisin noin 5km yhteensä (vähintään), työmatkoista nimittäin kertyy yllättävän paljon hyötyliikuntaa ja pyrin aina kävelemään lyhyemmät matkat sen sijaan, että kulkisin julkisilla! Siksi haluan yleensä laittaa kotoa lähtiessä jalkaan mahdollisimman mukavat kengät. Jos lähden kotoa Huarachet jalassa, saatan napata töihin siistimmät kengät kassiin mukaan, vähän tilanteen mukaan. idkuvanosto

Tuo villapaita 50% mohairia ja 50% villaa on aivan ihana! Todellinen turvaneule. Ensin etsin tuota korallisen roosan sävyssä, mutta siitä oli jo myyty koot loppuun. Sitten löytyikin tämä lila. Olen ollut nyt pari päivää pienessä flunssassa, niin ei ole mitään ihanampaa kuin kuppi teetä ja lämmin neule! Toivottavasti menee pian ohi tämä pöpö, tällä viikolla ei yhtään jaksaisi sairastaa. Alkuviikon olenkin etänä, joten helpottaa sinänsä ettei tarvitse ihan niin aikaisin heräillä aamulla.

Villapaita/ Ganni (täältä)

Farkut / Lee (nämä)

Nilkkurit / Isabel Marant

Laukku / Rebecca Minkoff

Kello / Swatch

Sen pidemmittä puheitta maanantain hommien kippuun! Kivaa alkanutta viikkoa kaikille 🙂

 

Postaus sisältää kaupallisia linkkejä. 

Kuvat Jutta Hirsimäki

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 12 kommenttia.

Kuulumisia, kiitoksia ja kaikkea siltä väliltä

Heti alkuun vielä suuri kiitos kommenteistanne sunnuntaiseen postaukseen. Niitä tuli melkoinen määrä kaikkiin somekanaviin ♥ Alkuun mietin, että onko koko postauksen julkaisu järkevää, mutta toisaalta jos yhdellekin teistä siellä ruudun toisella puolella on moisesta apua, vertaistukea tai kannustusta sillä hetkellä pahaan oloon, niin häviö olisi ollut huomattavasti suurempi olla julkaisematta tuota kirjoitusta. Kuten arvelinkin, löytyy samanlaisessa tilanteessa olevia tai olleita paljon. Varsinkin juuri meitä äitejä. Eilinen oli taas melkoista hulinaa, mutta yritän viimeistään tänään tai huomenna ehtiä vastailemaan loppuihin kommentteihin. Kiitos niistä 🙂

Itse en tosiaan nostanut aihetta lainkaan esille neuvolassa, suuilta osin siksi, ettei meillä ollut keväällä neuvolaa kuukausiin ja sitten kun ennen kesää pääsimme sinne koko perheen voimin rokotuksiin, en tietysti saanut suutani auki. Olen yleisesti ehkä ollut jonkin verran skeptinen neuvolan suhteen ja ehkä siksi halusin hoitaa asian ominpäin, koska en ollut aikaisemminkaan kokenut saaneeni neuvolasta mitään konkreettista apua, esimerkiksi juuri meidän ruokailuongelmiin liittyen vaan juuri päinvastoin. Toivon, että te muut oletta rohkeampia ottamaan asian esiin jo ennenkö tilanne menee todella huonoksi.

Mua vaivaa nykyään aina ihan järkky maanantai-kooma! Mikä siinä onkin, että sen viikonlopun jälkeen on aina jotenkin muka niin vaikea operoida. Yleensä alkaa heräilemään kunnolla vasta iltapäivän puolella ja onneksi tiistaina onkin jo hyvä draivi arkeen. Eilen olin jotenkin niin hajamielisellä tuulella töissä kun tuntui, että se maanantai meni taas jossain ihan sumussa. Perus.. Tuumailin, että voisin tässä lähiviikkoina harkita tekeväni työaiheisen postauksen ja tässä sillä välin kahlata läpi niitä laittamianne postausidiksiä, tosin sen ajanhallinta-postauksen teinkin jo viime viikolla.

Eilen Tommi ja poika tulivat mua vastaan keskustaan töiden jälkeen. Käytiin muutamilla asioilla ja hakemassa take-awayt Somasta, siis ne sushiburritot! Olin jo pitkään tiennyt tuon paikan, mutta jotenkin suoraan sanottuna ajatellut, etten tykkäisi niistä. Olin väärässä! Yllättävän maukas, itse otin jonkun paahdetun lohijutun. Kukuin myös eilen sängyssä valveilla noin 2h saamatta unta. Menen yleensä sänkyyn pötköttelemään ysin maissa ja useimmiten nukahdan nopeasti, nyt en ole tosin voinut aikoihin kuunnella äänikirjojakaan kun kuulokkeet ovat olleet hajalla varmaan jo yli kuukauden.

Kertakaikkiaan en ole vaan ehtinyt ostamaan/tilaamaan uusia. Huhheijaa 😀 Katsoin kelloa illalla vielä joskus 22.30 (joka siis mun kohdalla todella myöhään, koska herään about 5:30) ja ihan suosiolla lykkäsin herätyskelloa valmiiksi myöhemmäksi. Heräsinkin sitten vasta siihen kellonsoitton 6.20. Kerrankin! Yleensä kun makaan valveilla aina ennenkö kello soi ja ehdin kytkeä sen päältä pois jo hyvissäajoin ennen herätystä.

No mutta, sitten ihan muihin asioihin. Kuten nyt esimerkiksi tähän viime viikon asuun. Pakko todeta heti alkuun, että nuo Gina Tricotin vahapintaiset housut ovat yhdet lemppareistani. Myös kestävyyden suhteen täytyy antaa täysi kymppi, nuo on ostettu nimittäin vuoden 2011 syksyllä ja edelleen porskutan niillä menemään. Eivät ole meneet miksikään. Mitä nyt ehkä ihan vähän venähtäneet, haha 😀 Käsittääkseni tuota samaa mallia on mennyt ja tullut tässä välissä useanakin vuonna, mutta kaikkien näiden vuosien jälkeen oikein erinomainen ostos! Myös tuo puuvillapaita on vuosien takainen ostos joskus vuodelta 2014 kun lähdettiin joulukuussa Jutan kanssa Päivä Tukholmassa-shoppailureissulle. Olisikohan taas risteilyn paikka pitkästä aikaa 😉

Villakangastakki / Marella Sport (vintage)

Nude paita puuvillaa / H&M

Vahapintaiset farkut / Gina Tricot

Laukku / Rebecca Minkoff

Laukkupampula / Balmuir (tämä)

Tennarit / VANS (nämä)

Ja vitsi. Pakko myöntää täällä, että sorruin tekemään viime perjantaina Saksasta erään tilauksen.. Eka kunnon palkka aikoihin, you know. Tuumailin tässä muutaman viikon, että mihin ihmeeseen käyttäisin nuo rahat kun oli niin kauan oppinut kituuttelemaan muutamalla satasella kuussa. En todellakaan ole tyyppi, joka pistäisi kuukausittain koko palkan haisemaan, mutta eräs juttu oli jo pidempään ollut mielessä ja mikäs nyt olisikaan kivempi juttu kuin ostaa jotain kivaa syksyksi? Itsensä hemmottelussa ei ole mitään pahaa, jos nyt pitää  järjen päässä, säästää säännöllisesti ja noin yleisesti käyttää rahaa vastuullisesti, elämättä yli varojensa. Eipä kyllä ole aikoihin tullut eteen vastaavanlaista ongelmaa, että on oikein ihmeissään kun tilille jää laskujen jälkeen jopa jonkinlainen summa rahaa. Siinäpä taas eräs kotimammailun plussapuoli, opettaa todella tehokkaaseen rahankäyttöön! Voisin jopa kirjoittaa aiheesta postauksen johonkin väliin, raha-aiheita ei olekaan hetkeen ollut. Olenkin tässä innoissani odotellut saapumisilmoitusta tai soittoa UPS:ilta. Ehkä tänään?!

Loistavaa päivää teille!

 

Postaus sisältää kaupallisia linkkejä.

kuvat Jutta Hirsimäki

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 6 kommenttia.

Oma tarinani uupumuksesta

Pohdin todella pitkään tämän aiheen avaamista blogin puolella. Useita kuukausia. Vaikka noin yleisesti olenkin blogissani varsin avoin, niin ymmärrettävästi olen kokenut esimerkiksi terveyteeni liittyvät asiat kovin yksityisinä. Pakko myöntää, että olen avannut seuraavaa aihetta ystävistänikin vain muutamille. Olen tyyppi, joka ei jaksa vaivata muita omilla asioillaan, ellei joku aihe nyt sattumalta tupsahda esille. Jossain postauksessa sivusinkin kevään ja kesän terveyshuolia, joiden ohessa on ollut kesän aikana kaikenlaista muutakin harmia ja huolta. Tuntuu jotenkin, että kaikki ikävä ja kurja kasaantuu elämään aina samaan aikaan ja välillä onkin miettinyt, että miksi juuri minulle käy ikäviä asioita. Blogin kautta heijastuu elämä tietynlaisen filtterin läpi ja tokihan sitä yleensä mielellään keskittyy jutustelemaan niistä kivoista asioista ja yleisestä kevyestä hömpästä; kauneusjutusta, vaatteista, matkailusta. Aiheista, joihin on helppo uppoutua arjen keskellä ja irtautua vähän mielessä pyörivistä asioista.

Itselleni kulunut vuosi on ollut jotenkin äärimmäisen rankka. Vaikka vauvavuosi noin yleisesti melko pitkälle oli huomattavasti helpompi kuin mitä olin ikinä osannutkaan ajatella, alkoi viime syksyn jälkeen ja viimeistään keväällä vuoden valvomisen ja kotona kyhnyttämisen jälkeen olla ilmassa selviä merkkejä väsymisestä. Aloin aivan yhtäkkiä olla yhtäkkiä aivan poikki ja jotenkin ollessani sen vajaat pari viikkoa pojan ja koirien kanssa yksin kotona T:n ulkomaan matkan ajan, aloin jotenkin aivan yhtäkkiä uupua aivan todenteolla. Koko homma lähti siitä, taidattekin muistaa viime vuodenvaihteen kun epäilin oireiden perusteella kilpirauhasen vajaatoimintaa. Fiilis oli muuten hyvä, mutta ajoittainen uupumus vaivasi ja alkoi pikkuhiljaa vain pahentua. Sitten toivat kiukkukaudet, hampaiden tulo ja kuukausien valvominen perään oman lisämausteensa arkeen. Siihen vielä päälle pieni stressi työhönpaluusta ja muutenkin epäselvät työkuviot sen suhteen, että palaanko vanhaan työpaikkaani vai otanko ja repäisenkö. Lähipiirissäni on vuoden aikana ollut myös muita terveyshuolia ja vastoinkäymisiä, jotka ovat öisin pitäneet öisin hereillä, joten sanomattakin selvää, että liika on liikaa.

idnostokuvaOlen luonteeltani semmoinen, että yritän viimeiseen asti pärjätä, koska häpeän luovuttamisen fiilistä. Sitä, että joutuu myöntämään itselleen, että on väsynyt, eikä nyt enää yksinkertaisesti yksin jaksa tätä arjen pyöritystä. Toki T on kokoajan ollut tukenani, mutta keväällä oltiin tultu siihen pisteeseen, jossa päivittäiset kotihommatkin alkoivat tuntua jotenkin ylitsepääsemättömiltä. Blogiinkin oli todella hankala saada järkevää tekstiä aikaan, eikä ajatus tuntunut muutenkaan kulkevan entiseen tapaan. Vielä talvella kun olin niin into piukassa tuumannut, että voisin heittämällä olla vielä vuoden kotona, koska kaikki on niin helppoa, ihanaa ja mukavaa kotimammaillessa. Pikkuhiljaa aloin kokea ajoittain epätoivon hetkiä, jolloin vain itkin lattialla ja tuntui siltä, että maailma kaatuu päälle. Aloin käydä itseni kanssa keskustelua siitä, että minulla on elämässä kaikki mitä ikinä olen toivonut. Parisuhde, maailman rakkain terve poikalapsi, kaksi ihanaa hauvaa, viihtyisä koti, olen fyysisesti terve, päässyt näkemään maailmaa, vakituinen pitkäaikainen työpaikka, lukuisia ystäviä. Asioita, jotka eivät todella ole itsestäänselviä ja joista moni voi vain haaveilla. Ja silti tunsin itseni onnettomaksi. Ekaa kertaa ikinä alkoi hiipiä mieleen ihan oikeita ajatuksia, etten enää pysty pitämään kaikkia lankoja käsissäni.

Kevät eteni. Olin jatkuvasti todella huonolla tuulella ja sosiaaliset tilanteet alkoivat ahdistaa. En yksinkertaisesti keksinyt ihmisten kanssa juteltavaa, vaikka olinkin ennen ollut sosiaalinen höpöttelijä. Jossain vaiheessa tuli kuvioihin myös fyysisiä oireita, luulin oikeasti saavani sydänkohtauksen ja kuolevani kun sydän tuntui hakkaavan yhtäkkiä rinnasta ulos. En saanut kunnolla henkeä ja jouduin jatkuvasti haukkomaan happea. Välillä oli vaikea jaksaa jopa kävelylenkillä. Julkisilla paikoilla ja kaupungilla olo ahdisti, varsinkin pojan kanssa. Pelkäsin jatkuvasti, että kohta tapahtuu jotain pahaa ja tulee vähintään maailmanloppu. Pian selvisi, että kärsin paniikkikohtauksista. Jotenkin en ollut kaikessa härdellissä edes voinut kuvitella, että henkinen oire voisi ilmetä noin fyysisenä, luulin siis oikeasti välillä olevani kuolemansairas. Googlettelin ties mitä vakavia sairauksia. Alkukesästä sain vihdoin raahattua itseni lääkäriin ja siitä se sitten lähti. Ja voin kertoa, että tuo lääkäriin hakeutuminen oli aikamoisen pitkän ponnistelun tulos. Minulla todettiin masennusta ja ahdistusta, jotka oireilivat juurikin unihäiriöinä, ahdistuksena ja paniikkikohtauksina. Tilanne lähti paranemaan nopeasti Tommin jäätyä kotiin hoitovapaalle ja pelkkä univelkojen kuittaaminen teki jo paljon. Tämä oli itseasiassa syy siihen, miksen vielä alkukesästä palannut töihin. Koin, että vaikka työ olisi varmasti myös tehnyt hyvää, olisi se omalla kohdallani ollut tuossa vaiheessa enemmänkin voimavaroja riistävä tekijä kuin energiaa tuova elementti.

Lääkäri suositteli minulle jotain pientä irtiottoa arjesta, jonka tuloksena sitten lähdin ystäväni kanssa kolmeksi yöksi sinne Kroatiaan sen jälkeen kun olimme saaneet imetyksen lopetettua. Kyllä, ilman lasta! En jaksanut ottaa aihetta edes esille täällä, koska pelkäsin haloota asian suhteen. Tiedän kyllä ne kaikki ”yksi yö erossa per ikävuosi”-suositukset, mutta toisaalta poika jäi kuitenkin isänsä kanssa tuon ajaksi. Ja no, toki tämän asian suhteen koimme, että hyötyaste hermolomani suhteen oli suurempi kuin mahdollinen haitta siitä, että olen kolme päivää erossa taaperosta. Jo tuommoinen lyhyt lepoloma teki ihmeitä. Ja toisaalta, ovathan avioeroperheidenkin lapset vuorotellen vanhemmistaan erossa esimerkiksi viikonlopun ajan. En olisi valmis jättämään poikaa yhtä yötä kauemmaksi kenenkään ”vieraan” hoitoon, mutta mielestäni on eri asia silloin kun lasta hoitaa jompi kumpi vanhemmista. Meidän perheessämme koemme, että kumpikin meistä on yhdenvertainen hoitaja pojalle.

Omalla kohdallani koko tämä tilanne johtui varmaankin jonkinlaisesta tylsitymisestä, yhdistettynä pitkään jatkuneisiin huonoihin uniin ja kasaantuneisiin muihin huoliin. Unohtamatta imetystä ja alitajuntaista ajatusta siitä, että olet tavallaan sidottu lapseen 24/7. Tilanne on muutamassa kuukaudessa korjaantunut huomattavasti. Pakko kai sitä on todeta, ettei kaikkia ole luotu kotimammoiksi. Itse kaipaan tiettyjä haasteita arkeen, sosiaalisia kontakteja ja myös sitä aikuisten tekemistä, vaikka tämä vuosi onkin ollut pikkuisen kanssa aivan ihana, enkä vaihtaisi päivääkään pois. Kotihommat ja pyykkien pyöritys päivästä toiseen ei vain ole minun juttuni. Kontrollifriikin luonteelle voi olla kova paikka tottua siihen, ettei lapsiperheen koti välttämättä aina ole se siisti huusholli, jossa lelut pysyvät ojennuksessa kun ne kertaalleen järjestelee ja no, tiedättehän. Olen ennen kokenut todella ahdistavana, jossen pysty hallitsemaan ja pitämään järjestyksessä asioita. Nyt olen tosin pakostikin joutunut opettelemaan rennompaan ajattelumalliin, ettei se nyt ole niin vakavaa  vaikkei kaikki aina olisikaan niin järjestyksessä. Eipä se ole niin vakavaa!

Sitten mietin, että miksi ylinpäänsä koin häpeän tunteita uupumukseni suhteen? Ehkäpä juuri siksi, että harva oikeasti uskaltaa puhua siitä ääneen tietyn leimautumisen pelossa. Itse sain onneksi lääkäriltä kannustavaa puhetta ja tiedon siitä, etten todellakaan ole ainut. Vauvavuoden jälkeinen uupumus, masennus tai paniikkihäiriö ovat varsin yleisiä, usein varmasti ilmenevät juuri samaisista syistä kun itsellänikin. Itselläni ehkä viimeinen ratkaiseva tekijä tämän postauksen kirjoittamiseen oli se, kun Jannika B juuri vastikään tuli ”kaapista ulos” masennuksensa suhteen, joka juuri kotiäitiyden myötä oli kehittynyt. En voi kuin kiittää häntä rohkeasta teosta, ehkä siksi minäkin nyt uskallan. (Ja tästäkin on jo aikaa, koska kirjoitin tämän postauksen valmiiksi jo aikapäiviä sitten, odottamaan oikeaa hetkeä…) Tämän jälkeen olen kuullut myös muita rohkeisevia tarinoita, kuten viimeisimpänä Elinan ”Tältä masennus näyttää”-postauksen tältä viikolta.

Useimmiten varmasti pelätään sitä, kuinka ulkopuoliset ajattelevat sinun olevan heikko, huono äiti tai laiska, koska ”kuka tahansa nyt jaksaa yhden lapsen kanssa”. Ei aina kyse olekaan siitä. Toki lapset ovat erilaisia, mutta niin ovat myös äidit. Ja olosuhteet. Jaksamiseenkin kun vaikuttaa niin monet asiat. Välillä nyt tulee edelleen niitä ärsytyksen hetkiä kun tuntuu, että kaikki ikävä tapahtuu juuri minulle. Läheisten ongelmat, pienen sairastelu ja sitten päälle vielä jotkut turhanpäiväiset randomasiat, kuten se pyörävarkauteni loppukesästä. Olisihan se elämä kuitenkin huomattavasti kurjempaa, jos ikävät asiat tapahtuisivat ripotellen jatkuvasti. Ehkäpä siis parempikin, että tulevat kertarysäyksellä. Toki vastoinkäymiset aina vahvistavat. Elämähän on aikalailla vuoristorataa. Kävisihän se kyllä pitkän päälle tylsäksi, jos kaikki olisi tasaista maastoa ilman niitä nousuja ja laskuja.

Ja mikä siinä onkin, että kun kyseessä on henkinen jaksaminen, jumittaa sitä viimeiseen asti hoitoon hakeutumisen suhteen? ”Huomenna on parempi päivä” tai ”Kyllä tämä tästä kun nukkuu yön yli” ja mitä noita nyt oli. Kyllä sitä saa vatsakivun tai flunssan vuoksi varattua ajan lääkäriin, mutta tämmöisissä tapauksissa se vain on äärimmäisen vaikeaa. Näin oli myös itselläni. Selailin sopivia lääkäreitä viikkokausia ja jotenkin koko asiaa yritti vain pitkittää. Kunnes edettiin siihen pisteeseen, että nyt on vain yksinkertaisesti mentävä. Ja oikeasti, pelkästään se lääkärin penkkiin istuminen on jo suuri askel parempaan, näin myös itselläni. Koen edelleen, että kaipaan normaalia enemmän unta ja saatan väsähtää nopeammin jos häsellän menemään liikaa, mutta noin yleisesti on tämänhetkinen tilanne keväiseen kun yö ja päivä.

Tärkeimpiä tukipilareita omassa kesässäni on ollut liikunta, pyrkiminen positiiviseen ajatteluun ja noin yleisesti elämästä nauttiminen. Olen pyrkinyt stressaamaan vähemmän turhista asioista ja tekemään asioita, joista nautin. Se onkin ollut ihan avainjuttu ja toki olen onnellinen. Varmaan olettekin kiinnittäneet huomiota siihen, että viimeisten kuukausien jälkeen täällä on ollut nimenomaan tuommoinen ”Nauti jokaisesta hetkestä”-moodi. Ja niinhän sen pitäisikin mennä. Juuri ne elämän ajoittaiset alamäet opettavat arvostamaan sitä mitä sinulla on ja juuri niitä pieniä asioita, jotka saattavat tuntua itsestäänselviltä. Jossittelu on turhaa, mutta olen silti miettinyt, että olisiko tilanne mennyt yhtä pahaksi jos olisin alunperin palannut töihin silloin alkuvuodesta tai tehnyt jotain toisin. Stressannut vähemmän kotitöistä tai nukkunut enemmän päiväunia. Minulla ei ollut kyse raskauden jälkeisestä masennuksesta, koska tilanne alkoi pahentua vasta noin 6kk synnytyksen jälkeen. Koen, että omalla kohdallani juuri blogi oli suuri tekijä toipumisessa. Keino purkaa ajatuksiaan ja keskittyä johonkin muuhun arjen keskellä. Rakastan tehdä töitä ja omalla kohdallani työhönpaluu (ja varsinkin mielekkääseen semmoiseen) on ollut juuri se, mitä olen kaivannutkin enkä ole kokenut sitä jaksamisen suhteen rankkana, päinvastoin.

Kai tällä postauksella yritän rikkoa sitä uupumuksen myyttiä ja kannustaa ihmisiä puhumaan asiasta enemmän, sekä tulemaan ”kaapista ulos”. On ollut todellinen helpotus huomata, etten ole ainoa näitä ajatuksia kokenut. En halua myöskään elää kiiltokuvaelämää, jossa kiillottelisin julkisuuskuvaa elämästäni ja esittäisin, että kaikki on ollut täydellistä. Aina ei voi elää täyden kympin elämää. Monta asiaa jäi varmasti sanomatta, mutta näillä mennään.

Tämän postauksen julkaiseminen pelottaa enemmän kuin mikään aikoihin, mutta kai annan mennä.

 

Ps. Ja jos asu sattui kiinnostamaan, niin nuo ovat juurikin ne äitini vanhat vintage-Wranglerit!!

Poolopaita / H&M

Laukku / Balenciaga

Kengät / Isabel Marant

Kaulaliina / Acne Canada

Kello / Michael Kors

 

kuvat Jutta Hirsimäki

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 46 kommenttia.